Miten toimia herkästi mielensä pahoittavan ja jatkuvaa pönkittämistä tarvitsevan ihmisen kanssa?

Kävelen munankuorilla, eipä paljon muutakaan voi.

Puhutte asian läpi. Sen jälkeen voit olla kuin muidenkin kanssa ja hän voi aina sanoa ääneen, kun jokin sanomasi kolahtaa kipeästi. Tällaisen kipupisteen kohdalla sinä kerrot mitä tarkoitit ja hän kertoo, miltä se hänen päässään tuntui. Jos haluatte, voitte yhdessä miettiä, miksi sanomasi tuntui hänestä pahalta.

Tämä kaikki siis siinä tapauksessa,että viitsit nähdä vaivaa tämän ihmissuhteen vuoksi.

Mulla oli tollanen kaveri. Lisäksi arvosteli kaikesta mua. En jäänyt kaipaamaan kaikkitietävää.

Vakava keskustelu ja teet selväksi ettet aio hänenkään takiaan kävellä munankuorilla ja varoa ja miettiä jokaista sanomaasi asiaa koska hänellä itsensä kanssa ongelmia. Jos taipuu tuohon tanssiin niin noilla askelilla saakin sitten mennä ihan loppuun asti kunnes tulee seinä vastaan ja sitten voikin turskahtaa kaikki p*ska ulos mikä on sinne sisälle siihen saakka saanut jätettyä. Jos ei ole jo ammattiavun piirissä niin äkkiä sinne. 

Minä otan tällaiset tilaisuutena harjoittaa omaa kommunikaatiotani herkäksi ja toista tukevaksi. Vähän niinkuin joku peli :) Ja sitten etsin toisenlaista seuraa vaihteeksi. 

Hyvä kysymys. Olen ollut itsekin vastaavassa tilanteessa, eikä keskustelusta entisen ystäväni kanssa tullut mitään, sillä sain huudot ja syyttelyt, että olen ***ipää. Ihan vain rakentavasti yritin kommentoida hänen käytöstään. Hän on tätä nykyä entinen ystävä, sillä en kestänyt enää sitä sirkusta hänen ympärillään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tollanen kaveri. Lisäksi arvosteli kaikesta mua. En jäänyt kaipaamaan kaikkitietävää.

Sama täällä. Aikani jaksoin ymmärtää ja sitten eräänä kauniina päivänä loppui totaalisesti ymmärrys ja lopetin kaiken varomisen ym. Annoin loukkaantua ja kiukutella ihan vapaasti yksinään. 

Välit poikki.

Joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan myös sitä omaa kommunikointiaan. Eli onko syynä pelkästään toisen herkkyys, vai esitätkö itse asiat tylysti?

Ex-anoppini arvosteli kovaäänisesti kaikkea mitä tein tai jätin tekemättä. Aina oli jotain moitittavaa. 

Kun kerroin, etten jaksa tuota enää kuunnella, sain saarnat kuinka minun kanssani pitää "aina kävellä munankuorilla", hän on vain suorapuheinen eikä näe mitään tarvetta tätä muuttaa.

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

No minun mielestäni on aivan viisasta yrittää ihmissuhteissa toimia niin, ettei loukkaisi toisia. Ei onnistu aina, mutta sitten voi asioista puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Siis miksi hänen pitäisi pyytää sanomistesi aiheuttamia tunteita anteeksi sinulta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Siis miksi hänen pitäisi pyytää sanomistesi aiheuttamia tunteita anteeksi sinulta? 

Minusta on väärin jos hän itse tulkitsee kummallisesti sanomisiani ja loukkaantuu niistä ja saa minulle olon, että olen paska ihminen. Hän siirtää oman pahan olonsa minuun vaikken ole ansainnut sitä.

ap

Juokse mahdollisimman kauas! Älä pidä mitään yhteyttä!

Raskaampaa ihmistyyppiä ei ole kun saa koko ajan kävellä niin sanotusti munan kuorilla ja ei kykene olemaan rentona kun muutenkin pitää varoa ihan koko ajan ettei vahingossakaan pahoita tämän herkkähipiäisen mieltä

Harrastatko mukahauskaa piikittelyä ja sitten ihmettelet, miksi hän otti itseensä?

Pidän etäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Siis miksi hänen pitäisi pyytää sanomistesi aiheuttamia tunteita anteeksi sinulta? 

Minusta on väärin jos hän itse tulkitsee kummallisesti sanomisiani ja loukkaantuu niistä ja saa minulle olon, että olen paska ihminen. Hän siirtää oman pahan olonsa minuun vaikken ole ansainnut sitä.

ap

Ystäväsi on siis vastuussa sinun tunteistasi? Hän ajattelee väärin, loukkaantuu syyttä, tulkitsee väärin ja aiheuttaa sinulle ikävän olon.

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Olen selittänyt hänelle jos hän on loukkaantunut minulle ymmärrettyään minut väärin. Hän ei koskaan myönnä että virhe olisi ollut hänen eikä koskaan pyydä anteeksi turhaa loukkaantumistaan ja se on alkanut vaivata minua. Syytän usein itseäni, mutta ei minulla kuitenkaan muiden kanssa ole tälläisiä ongelmia.

ap

Meille tuli edellisessä, melko lyhyeksi jääneessä seurustelusuhteessa näitä, että mies sanoi jotain josta loukkaannuin, ja yritti sitten juurtajaksain selittää miksi minä ymmärsin hänet vain ihan väärin.

Esimerkiksi, olen kiinnostunut jostakin asiasta, ja siitä puhuessani toinen aloittaa paasauksen, miksi tuo ko. asia on ihan turhaa/tyhmää/ei-kiinnostavaa yms.

Enkö nyt tarkoita, että pitäisi olla samaa mieltä kaikesta, vaan että asiat voi esittää monin tavoin.

"No mua ei kyllä kiinnosta = en ole itse aiheeseen niin perehtynyt, mutta kerro lisää?" . Jutellaan aiheesta hetki (enkö nyt tarkoita hetkellä tunnin luentoa), sitten muihin aiheisiin. Riita vältetty, ja toiselle jää tunne, että toista kiinnosta kuunnella. 

Siitä kyllä loukkaantunut, jos minulle todetaan asioideni olevan ihan turhia, eikä kiinnosta pätkäkään näistä kahtakaan sekuntia kuunnella.  

Vierailija kirjoitti:

Harrastatko mukahauskaa piikittelyä ja sitten ihmettelet, miksi hän otti itseensä?

En todellakaan. En ymmärrä sellaista lainkaan. Olen ihmisille kiltti ja hyvä, ja kuten sanoin minulla ei ole tälläisiä ongelmia muiden kanssa.

ap

Millä tavoin hän hakee hyväksyntää? Minulla on suht hoikka ystävä, joka jankuttaa aina miten hän on lihonut. En ymmärrä mitä pitäisi vastata, kun hän on ihan normaalipainoinen eikä mikään lihava. Tuokin on kai jotain huonoa itsetuntoa.