Kannattaako suunnitella lasten tekemistä, jos ei pysty ylläpitämään parisuhdetta?

Mielestäni ei kannata.

Lapsia voi hankkia kumppanuusvanhemmuuden avulla ja myös itsellisesti sekä miehet että naiset. Miehet tosin joutuvat vuokraamaan kohdun ulkomailta.

Esim. aseksuaali nainen voi hyvin hankkia lapsia, vaikka ei pystyisikään heterosuhteeseen. Miehellehän tuokaan ei ole ongelma.

On monia syitä  mitkä estävät pariutumisen.

Määritä ensin mitä mielestäsi tarkoittaa, ettei pysty solmimaan parisuhdetta?

Minulla inakin suurin syy siihen etten ole parisuhteessa, on se etten ole kiinnostunut heistä, jotka minua lähestyvät tai koe heitä seksuaalisesti puoleensavetäviksi. Sen sijaan he jotka vetoaisivat seksuaalisesti eivät ilmeisesti kiinnostu minusta. En usko seksittömiin ja platonisiin parisuhteisiin ainoastaan lapsen hankkimisen takia, joten sinkkuna niin kauan, kunnes ei tarvitse tyytyä platoniseen ystävyyteen parisuhteen tasolla. Ja ei kyse tosiaankaan ole aseksuaalisuudesta sillä tunnistan välittömästi, jos mies herättä seksuaalisen halun eikä kyse ole ainoastaan fyysisestä vetovoimasta vaan persoonan säteilystä ja huumorintajustaa yms.

Kannattaa, mutta lapsi on parasta alusta alkaen hankkia kumppanuuspohjalta, ettei biologisten vanhempien välit tuhoudu huonon parisuhdeyritelmän takia. 

Viestisi ei kerro, mistä syystä et pysty solmimaan ja ylläpitämään parisuhdetta. Syitä voi olla varmasti monenlaisia. Lapsen kasvatus vaatii aika paljon sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älykkyyttä. Samoin kumppanuusvanhemmuus, jos sellaista mietit. Miten arvioit omat vanhemmuustaitosi tästä näkökulmasta?

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi hankkia kumppanuusvanhemmuuden avulla ja myös itsellisesti sekä miehet että naiset. Miehet tosin joutuvat vuokraamaan kohdun ulkomailta.

Lapsesta ei tule henkisesti tervettä, jos hänellä ei ole läsnäolevaa ja osallistuvaa äitiä ja isää ja joiden keskinänen parisuhde toimii.

Mikä on minimi sossurottatukitaso jolla lapsen elättäminen yksin onnistuisi?

Tarkoitatko, että hankit lapsen miehen kanssa, josta tiedät, ettette tule pysymään yhdessä pitkään?

Christiiina kirjoitti:

Tarkoitatko, että hankit lapsen miehen kanssa, josta tiedät, ettette tule pysymään yhdessä pitkään?

Tekisitkö itse lapsen ghoustaajan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi hankkia kumppanuusvanhemmuuden avulla ja myös itsellisesti sekä miehet että naiset. Miehet tosin joutuvat vuokraamaan kohdun ulkomailta.

Lapsesta ei tule henkisesti tervettä, jos hänellä ei ole läsnäolevaa ja osallistuvaa äitiä ja isää ja joiden keskinänen parisuhde toimii.

Yksikin hyvä vanhempi riittää, ei tarvita kahta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi hankkia kumppanuusvanhemmuuden avulla ja myös itsellisesti sekä miehet että naiset. Miehet tosin joutuvat vuokraamaan kohdun ulkomailta.

Saako adoptoida, vai täytyykö siinä olla pariskunta? Voisi olla myös hyvä optio joillekin itsekseen vanhemmiksi haluaville, jos heidät vain prosessiin huolitaan.

Mielestäni lapsi menee parisuhteen edelle. Lapsella voi olla hyvä suhde molempiin vanhempiinsa, vaikka nämä eivät olisi parisuhteessa alkua pidemmälle. On tärkeää, että vanhemmat silti arvostavat toisiaan lapsen vanhempina.

Eli kannattaa.