Missä kaikki onnelliset???

En kyllä koe onnellisuuteni johtuvan muista ihmisistä.

Olemme monesti jutelleet tästä palstalta, jossa valitetaan aina jostakin: parisuhteesta, seksistä, anopista/appiukosta jne.

Meillä ei ole kyllä mitään valittamista. Eihän tämä arki ole aina yhtä ruusuista, mutta silti.

Olen luonteeltanikin jo perusonnellinen ja nauran paljon. Minulla on joidenkin mielestä omituinen huumorintaju (nauran esim tän palstan jutuille päivittäin yksin ja kovaan ääneen).

Olen saanutkin kuulla muilta olevani erittäin outo ja hullu tyyppi kun nauran niin paljon ! :-D

Juuri jäin töistä äitiyslomalle ja seuranani päivisin 2,5 v tyttö.Mieheni kun tulee kotiin töistä niin se on päivä paras hetki.Ikävä on.

Appivanhemmat ovat elämässämme juuri niin paljon kuin haluamme ja hoitavat lastamme.Rahaa on riittävästi ja muutenkin on sellainen olo että mitään en vaihtais.

Kysyin mieheltä mitä minua noin katselee, hymyssä suin ja vähän silleen vinkeästi =) Mies vastasi, että kun meillä on niin hyvä..



Ja niin onkin! Meillä ei riidellä koskaan, eri mieltä toki ollaan, mutta ne sovitaan ihan puhumalla. Mies ei koskaan, koskaan huuda minulle, tai sano pahasti.



Minä en nalkuta, voin sanoa etten milloinkaan, vaan sanon asioista nätisti. Jos pyydän miestä viemään vaikka roskat, en kilahda, vaikkei se tapahdu sillä minuutilla. Mies vie ne roskat sitten myöhemmin tai jos unohtaa, niin ne vien minä, mitäs sitten.



Kotitöitä tehdään ihan tasapuolisesti. Jos toinen on väsynyt, niin toinen tekee, eikä narise tai ala marttyyriksi.



Halaillaan ja suukotellaan monta kertaa päivässä, sanotaan, että rakastetaan.



Seksi on ihanaa, tosin miehelle kelpaisi useamminkin, muttei loukkaannu, jos minun ei joskus tee mieli. Joku toinen kerta sitten viettelen miehen niin, että sillä sukat pyörii jalassa.



Elämä tuon miehen kanssa on vain niin ihanaa..=))



Yhdessä ollaan oltu syksyllä 20 vuotta ja lapsia on neljä =))

Lisää!

Ihan aidosti onnellinen, niin lapsista kuin miehestä ja itsestänikin.

Ihminen voi olla yhtä aikaa sekä onnellinen että onneton, iloinen ja surullinen jne. Ihmisillä on vastoinkäymisiä elämässä ja he hakevat tältä palstalta vertaistukea. Ei se tarkoita, että he olisivat tyytymättömiä koko elämäänsä tai edes onnettomia.



Onni ei ole aina ihmisen itsensä päätettävissä. Voi tulla työttömyyttä, sairautta, väsymystä, läheisten kuolema tai mitä vain mikä kuuluu elämään. Mun on vaikea ymmärtää, miksi niistä puhuminen koetaan turhaksi valittamiseksi.

samanlainen! Eli vaikka ulkopuolisten silmissä meillä menisi taloudellisesti heikosti tai on jotain vastoinkäymisiä/huolia niin otamme ne rennosti ja nautimme jokaisesta päivästä kuin olisi viimeinen :) Olemme onnellisia!

aikaa muissa jutuissa kuin tällaisella pöhköpalstalla:D



Vaikken minäkään kyllä voi sanoa onneton olevani.

monien onnen lähde on esim. hyvä mies. No jos se mies kuolee, niin teidän kuuluu siltikin olla onnellisia, jotta ette olisi niin kuin kaikki muut turhasta ruikuttajat.

ei ole valittamista,on 4 tervettä lasta,hyvä rakastava mies ja osaa puhumisen taidon:D ja ennen kaikkea olen onnellinen juuri nyt tänne kirjottaessa.

Menkää te narisijat perustamaan oma ketjunne

en ollut vielä vähän yli puoli vuotta sitten enkä sitä ennen moniin vuosiin.



Mikään ulkoinen asia ei ole oikeastaan muuttunut mihinkään, mutta tulin uskoon ja sain taas ilon elämääni :)

no onhan meitä edes "muutamia" :)



Tuli hyvä mieli heti aamusta, kun kävi lukemassa vastauksia. Sellainen vilpittömästi muidenkin puolesta onnellinen.



Ja niinkuin joku sanoikin, on monta tapaa olla onnellinen ja tietysti monia eri asioita, mutta varmaan jokainen itse tietää mikä itselleen sitä onnea tuo, oli se sitten, mies,usko, lapset, työ tmv. :)



AP

Olen onnellinen teidän kaikkien puolesta! Hyvää yötä, Jeesus myötä!

Täällä myös yksi aidosti onnellinen, miestään rakastava ja vastarakkautta saava tyyppi! =)