Onko kahden työn yhdistäminen niin raskasta kuin miltä se vaikuttaa

Ei se rahaa sen enempää matkoihin mene jos on kk lippu.

Aikaa menee. Mut jos sen toisen työn ottaa harrastus mielessä, esim siivoustyö. Siinä saa liikuntaa ja rahaakin. Ja sit on puhki, ei tartte salille mennä. 

Käytännössä vielä vaikeampaa. Ainakin jos haluaa joskus nukkua tai muuta sellaista. 

Ei ole vaikeaa. Itse teen kolmea työtä. Viikonloput baarissa ja arkisin vaihdellen sekä keikkaa S-ryhmällä (kaupoissa) ja kaverillani on Ärrä, missä teen ehkä vuoron viikossa. Riippuu vähän tilanteista. Joskus teen töitä 7pv viikossa, mutta joskus sitten pidän pidempiä vapaita. Aika vapaata siinä mielessä. Matkat ei stressaa, vaan enemmän se että joskus työvuorojen väliin jää tosi vähän aikaa ja saattaa tulla pitkä päivä, esim. aamu Alepassa ja illaksi baariin. Mutta itsehän tässä saa päättää miten sitten haluaa työskennellä ja pitää vapaata. Ei tämä elämäntapa kaikille sopisi, jos on vaikka lapsia. Itse kun on lapseton, niin ei ole sillä tavalla velvoitteita. Voin lähteä vuoroihin lyhyelläkin varoajalla. 

Sairaanhoitajat tekee keikkaa eli kahta työtä. Nehän on kuulemma ihan uupuneita, joten jos se niillä onnistuu niin miksei sitten muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaikeaa. Itse teen kolmea työtä. Viikonloput baarissa ja arkisin vaihdellen sekä keikkaa S-ryhmällä (kaupoissa) ja kaverillani on Ärrä, missä teen ehkä vuoron viikossa. Riippuu vähän tilanteista. Joskus teen töitä 7pv viikossa, mutta joskus sitten pidän pidempiä vapaita. Aika vapaata siinä mielessä. Matkat ei stressaa, vaan enemmän se että joskus työvuorojen väliin jää tosi vähän aikaa ja saattaa tulla pitkä päivä, esim. aamu Alepassa ja illaksi baariin. Mutta itsehän tässä saa päättää miten sitten haluaa työskennellä ja pitää vapaata. Ei tämä elämäntapa kaikille sopisi, jos on vaikka lapsia. Itse kun on lapseton, niin ei ole sillä tavalla velvoitteita. Voin lähteä vuoroihin lyhyelläkin varoajalla. 

Kiinnostaa, paljon sulla jää keskimäärin käteen kuussa kolmesta työstä? 

No olen nyt elänyt reilun kymmenen vuotta elämää, jossa teen päätyötä täydet tunnit (40h/vk) ja sivutoimisesti yritän. Näin talviaikaan noin 10-15 h/vk vie tuo yrittäminen, kesällä sitten ei juurikaan. Sama homma miehelläni, suurin piirtein samoilla työtunneilla molemmissa tehtävissä, hänellä yrittäminen vaan ympärivuotista. Meillä on viisi lasta.

Jonkun mielestä ehkä raskasta eikä onnistumisen mahdollisuuksia ilman tukiverkkoja ole. Ollaan kuitenkin miehen kanssa onnistuttu arki luovimaan, tukiverkkoja ei vaan ole. Suunnitelmallisuutta se vaatii rutkasti, mutta ei ole mahdotonta. Nautitaan arjesta näin aktiivisena. Ei tätä muuten jaksaisikaan.

Ja on sitä joskus ihan oikeaa perheaikaakin! Touhutaan perheenä kaikenlaista hyötytoimintaakin, kuten koko joukolla polttopuiden tekoa, mutta aikaa jää myös esim. peli- ja leffailloille perheen kesken. Lomalla lähdetään koko jengi pienelle reissulle, otetaan etäisyyttä kaikkeen tähän arkiseen.

Kyllähän se kahden työn tekeminen toki viitseliäisyyttä vaatii, mutta ei ole mahdotonta! Mutta kannustan kyllä rohkeasti kokeilemaan, jos vaan uskallusta ja omat voimavarat riittää. Ei ole häpeä sekään, jos ei uskalla ja myöntää, että voimavarat ei riitä.

Oon aiemmin tehnyt, nykyään yksi kokoaikatyö. Kuvio oli seuraavanlainen: Mulla oli yhdestä siivousfirmasta vakituiset osa-aikaiset kohteet, eli sama aikataulu joka viikko. Osassa kiinteä aika, osa sellaisia että saa tehdä esim. klo 15 jälkeen miten vain, tai 9-16 välillä miten vain. Lisäksi olin keikkafirman listoilla siivoukseen ja tiskaukseen, ja napsin sieltä vuoroja näiden kiinteiden kohteiden ympärille. Tämä keikkahomma oli nollasopparilla, eli saa itse päättää ottaako mitään vuoroa vastaan, ja toimi sovelluksen/nettisivun avulla, eli ei puhelimeen vastaamista eikä selittelyä syistä miksi jokin ei käy, vaan lista vuoroista ja oma valinta. Vuoroja oli tarjolla paljon, usein sai valita mihin menee. Tässä oli kivana puolena se, että pääsi näkemään erilaisia paikkoja ja ihmisiä, eikä ikävään paikkaan (niitä tosin ei edes ollut kovin monia) ollut pakko mennä uudestaan. Huonona puolena matkoihin kuluva aika suhteessa kertyvien työtuntien määrään. Saadakseen suurinpiirtein yhden kokoaikatyön verran tunteja, piti usein käydä töissä kuutena päivänä viikossa.

Minä teen sijaisuuksia koulussa (lähinnä ala-aste) ja iltaisin ja viikonloppuisin keikkailen ravintola-alalla.

Eipä ainakaan ole vapaa-ajan ongelmia, kun vapaa-aikaa ei juurikaan ole

Teen kahta työtä, toisessa säännölliset osa-aikaiset tunnit tiettyyn aikaan päivässä, mutta jää liikaa vapaapäiviä. Niihin päiviin sitten otan keikkaa toiseen paikkaan. Joskus kaksi paikkaa samana päivänä eli pitkä päivä, mutta vapaitakin on. Harvoina viikkoina näistä silti kokoaikaisen viikkotunteja kertyy.

Ei se ole ollenkaan vaikeaa. Tein melkein 15 vuotta kahta työtä. Vasta viimeiset pari vuotta olen tehnyt vain yhtä. 

Riippuu töistä. Itse teen hlökohtaisen avustajan keikkaa yhdelle ihan mukavalle avustettavalle. Tämän lisäksi töitä kaupanalalla 20-30h viikko. En jaksaisi tehdä kumpaakaan työtä kokoaikaisesti joten tämä on itselleni hyvä järjestely. Yhteensä työtunteja kertyy 35-40 viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Teen kahta työtä, toisessa säännölliset osa-aikaiset tunnit tiettyyn aikaan päivässä, mutta jää liikaa vapaapäiviä. Niihin päiviin sitten otan keikkaa toiseen paikkaan. Joskus kaksi paikkaa samana päivänä eli pitkä päivä, mutta vapaitakin on. Harvoina viikkoina näistä silti kokoaikaisen viikkotunteja kertyy.

Jatkan vielä, että itselleni sopii vaihtelu, kaksi ihan erilaista työtä.

Yhden miehen tunsin, joka oli ainakin kaupan kassalla, portsarina, hotellissa kerrossiivoojana ja vielä oli jokin työ siinä. Todellinen sähköjänis, koska näytti olevan myös railakasta vapaa-aikaa ja paljon kavereita. I

tse hädin tuskin jaksan yhtä työtä vaikka työstäni pidänkin, mutta ehkäpä jos on sosiaalineni luonteeltaan ja fyysisesti terve, niin ei kai se ole sen kummempaa kuin se että jollakulla on paljon harrastuksia tai tapaa ystäviä päivittäin.

Joo, minä käyn päivällä työssä raksalla, illat kaupan kassalla, yövuoron tehtaassa ja aamulla kotiin tullessa jaan kotimatkalla postin. Viikonloput menee yleensä vapaaehtoistyössä. On se tietenkin vähän hankalaa kun noi työpaikat on noin 20 km päässä toisistaan ja joutui vielä opiskelemaan väliajalla joka hommaan oman koulutuksen. 

Riippuu työpaikoista, etäisyyksistä jne.

Mulla oli kokopäivätyö ja siihen lisäksi iltatyötä pari kertaa viikossa. Säännölliset työajat. Toinen työ alkoi kun edellinen loppui ja niiden välillä siirtymiseen kului kävellen kymmenisen minuuttia. Ei ollut raskasta eikä hankalaa.