Kemia
Mikä ihme siinä on, että joku ihminen vaan saa aikaan sellaisen käsittämättömän vetovoiman? Onkohan se aina molemminpuolista?
Kommentit (8)
En tiedä, mutta se tunne on aivan käsittämätön. Itse olen tällaisessa tilanteessa, että on ihan mieletön kemia yhden tutun kanssa, mutta ollaan molemmat naimisissa tahoillamme. Mä luulen, että kemian tuntee molemmat. Ihastus sen sijaan voi olla yksipuoleista. (Olen kyllä itse myös ihastunut tuohon tuttuun).
Et kai vaan ole alkanut flirttailla ? Siitä se sitten lähtee
Kemia. Se on sitä, että luonnon mukaan toinen on geeneiltään, oninaistuoksultaan ja sielultaan täydellinen pari. Itse ollut selkaisen sielunkumppanin kanssa naimisissa koko ikäni teinistä lähtien. Jäimme jo ensisuudelmaan kiinni ja aiheutti aivomyrskyn. Käsittämätön yhdistelmä sanatonta viestintää, syvää läheisyyttä ja intohinoa samaan aikaan.
Esimerkki kai sitten kemiasta nuoruudesta: samaa tyttöä katsellut koko yläasteen, hän tuijotellut mua - näppynaamaista poikaa, molemmat äärettömän ujoja mutta sitten koittaa tanssitunti ja päädytään arvalla pariksi. Ollaan ainut pari tanssimassa kunnolla lähekkäin. Suudellaan siinä kaiken keskellä. Selittämätöntä ja upeaa. Kaikki näkee sen! Tietysti sitten sen jälkeen molemmat alkaa taas ujostella. Jatko-opintoihin eri teille. Ei voi vaan koskaan unohtaa, eikä halua, vaikkei toista koskaan saa. Hän naimisissa, ite suhteessa. Joskus kohdattu ja puhuttiin, että tunteita oli. Ei vaan osattu toimia.
Mieletön kemia mun kollegaan, harmi et on jo varattu mies.
Ainakin omalla kohdallani kemia on ollut molemminpuolista. Tosin suurin ongelma on, että sitä on ollut tähän asti (olen 32v.) tasan kahden ihmisen kanssa, joista toisen kanssa päädyin pelkkään panokaverisuhteeseen ja toinen on herrasmies on varattu, mutta flirttailee hyvin avoimesti ja hymyilee maailman onnellisimpana aina puhuessaan kanssani.
Harmittaa kyllä suunnattomasti se seksisuhde, koska toinenkin osapuoli myönsi, että kenenkään kanssa ei ole koskaan ollut mitään sellaista ja hän lähetti vielä parisuhteeseen päädyttyäänkin vonkausviestejä. Tapailusta on jo yli vuosi aikaa, mutta silti hänen viestinsä saavat sykkeen nousemaan ja sydämeen koskee fyysisesti, kun hän kertoo ihastuneensa taas johonkin uuteen naiseen.
Noh, ei voi mitään ja olenkin päättänyt, että en enää ikinä lähde suhteeseen ellei ole sitä "oikeanlaista kemiaa".
Kun et voi edes istua toisen vieressä ilman että ajattelet sekoavasi jollet voi koskettaa.
Ei ole aina molemminpuolista, valitettavasti. Mutta tuo kemia on jännä asia!