Miten sitä ihastuneena näkikin kaiken niin eri tavalla

Minulla on - onnekseni jatkunut - se ihana tunne, vaikka ihastukseni on viiden vuoden jälkeen perustanut perheen toisen ihmisen kanssa.

Se ilme kasvoillani, kun tapaamisista lähdin, siinä oli sellainen olo, että lääkitys oli kohdillaan, vaikkei lääkitystä ollut.

Voi kun vielä saisi ihastua, vaikka sitten turhaan.

No niinpä! Mulla on aina tapana innostua liikaa ja sitten kun se loppuu (kuten mulle aina käy), mennäänkin suoraan sinne toiseen ääripäähän, jossa koko elämä on paskaa.

Olen ihastunut ja pelkään kyllä sitä miten tämän päättyessä vajoan. Ihastun niin harvoin ja haluaisin siitä pitää kii. Onneksi molemmat toistaiseksi olemme ihastuneita.

Ihmiset eivät lisääntyisi, jos ihastumisen kanssa ei tulisi määrättyä sokeutta. Luonto on tämän järjestänyt niin. Siksi kulttuureissa, jossa naiset ensin hankkivat ammatin ja ovat töissä ( seurustellen mutta eivät vielä äidiksi haluten) on vähemmän lapsia. Siinä on se ihastuminen jo pikkuhiljaa poistunut.