Lue keskustelun säännöt.
Helsingin Naistenklinikan kaaos
17.03.2024 |
Purskahdin taas itkuun kun luin aamulla IS-jutun:
https://www.is.fi/perhe/art-2000010290441.html
Jutussa lääkärikin kuulusteluissa toteaa, että pitää vastaavaa tapausta suorastaan todennäköisenä mikä kuvastaa Naikkarin karmeaa tilannetta. Lohja laitetaan kesäksi kiinni ja minut määrätään todennäköisesti tuonne synnyttämään ja olen aivan kauhusta jäykkänä jo etukäteen. Lohjan tilanteen vuoksihan tuo paikka tulee olemaan vielä aiempaakin pahemmassa ruuhkassa.
Pelottaa niin vietävästi jo ylipäätään loppuraskaus ja tieto siitä, että joutuu taistelemaan siitä, että pääsisi tutkittavaksi jos pelkää jonkun olevan pielesssä. En tiedä miten kestän tämän ahdistuksen ja hädän? Ketään muuta samassa tilanteessa?
Kommentit (5)
suomessa on oikeus valita sairaalansa, myös synnytystä varten. Jos et halua naistenklinikalle, niin valitse joku toinen, joka synnytyksiä hoitaa. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/35a30606-7095-47f8-9ff2-95424ca0b8b4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan nuokin hoturit ja lekurit nyt sitten elellä sen lapsen kuolema omalla tunnollaan, jos omatuntoa on. Tuskin on. Yleisesti ottaen terveydenhuolto on täynnä tuollaisia paatuneita olmeja, jotka eivät näe, kuule, tunne eivätkä ymmärrä mitään. Jokainen ikäkausi noissa käsissä on riski hengelle ja elämälle. Kuten se THL: n pomo totesi: terveydenhuollosta on tullut helvetinkone.
Kolme lasta olen tuolla saanut maailmaan, jokaisessa on ollut synnytyskomplikaatioita.
Toiminta on ollut ihan viimeisen päälle moitteetonta.
N38
Minä koin Naistenklinikalla tuollaisen läheltä piti -tilanteen esikoisen kanssa 15 vuotta sitten. Karmivan samankaltainen tapahtumakulku kuin lehtijutussa; yliaikainen raskaus ja lapsi syntyi pitkän synnytyskäynnistelyn jälkeen huonokuntoisena kiireisellä sektiolla, mutta onneksi elpyi täysin.
Mieleen jäi leikkaussalista, että kirurgi sanoi, ettei ole koskaan nähnyt niin vihreää napanuoraa. Lapsi oli pitkään kohdussa lapsiveteen ulostaneena, jo kauan ennen leikkauspäätöstä lapsivettä luonnehdittiin sanalla hernerokka. Jahkailu ja epätietoisuus jäivät mieleen.
Tuo on aivan järkyttävä tapaus. Kuvaa hyvin, miten ylimielisiä hoitajat ja lääkärit nykyisin voivat olla, eivät kuuntele, eivätkä ota vakavasti potilaitten tuntemuksia. En uskaltaisi ottaa noin isoa riskiä kontolleni, ja siksi kuuntelen ja aina potilaitten kohdalla menen varovaisuus edellä. Mietin, että pystynkö korjaamaan vahingon, jonka saattaisin välinpitämättömyydellä aiheuttaa. Ja kun on hengestä kyse, tiedän, että en mitenkään.