Mitä teette jos 2 vuotias sotkee ruokapöydässä tahallaan?

Poistetaan pöydästä tietysti, ei noin pieni sanallisia neuvoja osaa noudattaa.

Anna lapsen leikkiä sotkuisia leikkejä muualla kuin ruokapöydässä, lapset tykkää "läträtä", marjoista saa hyvää väriä mitä voi levittää isolle paperille vaikka käsin, eikä haittaa jos menee suuhun. 

Syötävä slime:

Mittaa mikronkestävään astiaan 100 g vaahtokarkkeja, 1 dl maissitärkkelystä ja 1 tl kookosöljyä.

Kuumenna seosta mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.

Sekoita lopuksi kaikki aineet sekaisin.

Onko uhmaikä vai muu? Lasta yleensä ohjataan ja neuvotaan. Äiti sanoo napakasti "ei" tai "saa". Lyhyt perustelu. Onko ruoka "pahaa" mössöä tai närästääkö se? Vanhempi on lasta avustamassa ja vieressä, ei painostaen, vaan avustaen. Myös ettei lapsi tukehdu, onko sopivat palat, neuvotaan miten syödään. Pyyhitään sotkut. Kiinnitetään huomio kivoihin asioihin, mitä ikkunasta näkyy.

Annan remmiä

Luunappi ja tukistus. Nurkkaa seisomaan 4 tunniksi.

Turha kieltää tai rangaista. Annoin vastaavassa tilanteessa wipesin tai harson, jolla siivota jälkiään. Jos heitteli tavaraa, niin se on merkki että ei ole nälkä. Jos teki mieli heitellä jotain niin annoin tilalle jotain mitä saa heitellä, esim talouspaperi. Nuo ovat osa aivojen kehitystä.

Ei 2 vuotias mitään tahallaan tee. Jos sottaa niin kannattaa poistaa pöydästä. 

Vähän riippuu siitä tilanteesta. Joskus lapsi heittää sitä ruokaa tahallaan, koska on vaikkapa väsynyt tai nälkäinen ja kiukuttelee sitä. Silloin kielletään ja aikuinen auttaa ruokailun kanssa. Jos taas ruokailu on jo mennyt hyvin ennenkuin pelleily alkaa, niin kielletään ja jos siitä huolimatta jatkuu, niin pois pöydästä. Kieltämisestä huolimatta koitetaan olla tekemättä asiasta numeroa.

Tuossa iässä se heittely ja uhmaaminen on tavallista, joten pyrin etsimään sen syyn siellä taustalla. Joskus se voi olla niinkin yksinkertainen juttu kuin huomion hakeminen. Silloin auttaa parhaiten se, että lapsi osallistuu keskusteluun ja häntä huomioidaan ruokailun aikana muutenkin kuin komentelemalla. Nirsoiluun liittyvässä ruuan heittelyssä on auttanut oma lautanen ruuille, joista ei pidä. Jostain syystä ne pahat ruuat pitää saada omalta lautaselta pois ja heittelyn lopetti se, kun niille löytyi oma paikka.

Pois pöydästä.

Vierailija kirjoitti:

Turha kieltää tai rangaista. Annoin vastaavassa tilanteessa wipesin tai harson, jolla siivota jälkiään. Jos heitteli tavaraa, niin se on merkki että ei ole nälkä. Jos teki mieli heitellä jotain niin annoin tilalle jotain mitä saa heitellä, esim talouspaperi. Nuo ovat osa aivojen kehitystä.

Toivottavasti ette käyneet ravintoloissa syömässä. Mun puoliso oli alalla ja kertoi joskus miten järjetön sotku jäi lapsiperheen jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Poistetaan pöydästä tietysti, ei noin pieni sanallisia neuvoja osaa noudattaa.

Nykyajan lapset ei ilmeisesti osaa. Mun lapset puhui sujuvasti tuon ikäisenä ja ymmärsivät selvästi myös sanallista ohjausta.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsen leikkiä sotkuisia leikkejä muualla kuin ruokapöydässä, lapset tykkää "läträtä", marjoista saa hyvää väriä mitä voi levittää isolle paperille vaikka käsin, eikä haittaa jos menee suuhun. 

Syötävä slime:

Mittaa mikronkestävään astiaan 100 g vaahtokarkkeja, 1 dl maissitärkkelystä ja 1 tl kookosöljyä.

Kuumenna seosta mikrossa täydellä teholla 30 sekuntia.

Sekoita lopuksi kaikki aineet sekaisin.

Ruoka on syömistä varten ja lelut leikkimistä.

Jätän lapselle heippalapun ja muutan kotoa pois.

Meidän lapset eivät ruokaa tai astioita viskoneet, huoletta sai antaa posliinilautaset ja lasit lapsillekin. Sillä saralla päästiin helpolla.

Varmaan kuitenkin kieltäisin kerran ja siirtäisin heiton kohteena olevan ruuan ulottumattomiin tai estäisin heiton kädestä pitäen. Jos yrittää uudelleen, sitten ei saa syödä itse vaan vanhempi syöttää. Ellei ruoka maistu, voi poistua pöydästä. 

Laitan kaiken niin kauas, ettei ole houkutusta alkaa sotkemaan. Ja tarvittaessa pois pöydästä.

Annan lapselle tarpeeksi huomiota jo ennen ruokailua. Juttelen lapselle ruokapöydässä. Säännölliset ruokailuvälit, niin ei liian kova nälkä haittaa ruokailua. Puhun ruoasta kauniisti ja innostavasti. Olen käyttänyt ruokarukousta ruokailutilanteen rauhoittamiseksi ja samalla kasvatan arvostamaan ruokaa. Ruokailun lopussa ruuasta kiitetään. Hyvä ja lapsille mieluinen asia on ollut myös toivottaa hyvää ruokahalua näin: Hyvää ruokahalua! Kiitos samoin!  Kiinnitä huomiota siihen, ettei oma huomiosi ole jossain muualla kuin ruokailutilanteessa. Lapsi alkaa kilpailla huomiosta, jos esim kiirehdit muihin puuhiin tai puhut puhelimessa.