Lue keskustelun säännöt.
Mitä on voinut tapahtua ihmiselle, joka on ollut aktiivinen ja sosiaalinen,
16.02.2011 |
mutta on erakoitunut aikuisiällä? Urakehitys tyssännyt, ei tapaa ystäviä, ei harrasta jne.
Kommentit (14)
vielä pieniä? Haluaa keskittyä täysillä perheeseen eikä entiset menot niin kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on pahimmillaan tappava sairaus. Johtaa juurikin erakoitumiseen ja vähittäiseen elämästä luopumiseen, joillakin itsemurhaan saakka.
ja ennenkuin tapas nykysen lasten isän meinasi tappaa itsensä.Oli yrittänyt juoda itsensä hengiltä.Pelastava enkeli saapui perinnön muodossa.
samoin kuin ap tuossa. Eli pari ihmistä, joiden kanssa ennen vietin paljon aikaa ja olin ihan hyväkin ystävä. Sitten sain melko tiheään tahtiin lapset, mikä teki katkon työhön ja muihin omiin aktiviteetteihin, ystäviäkin tuli tavattua harvemmin. Siinä kohdassa myös itse muutuin, aloin arvostaa eri asioita kuin ennen eikä kaikkien ystävien ja kavereiden kanssa enää synkannut kuten ennen. Eikä sitten ole tullut oltua yhteydessäkään niin paljon.
Huvittavaa vaan on, että ne kaverit tuntuu luulevan, että olen erakoitunut enkä harrasta mitään enkä tapaa ketään, kun he eivät minua sellaisissa hommissa näe. Vähänkö on itsekeskeistä luulla, etten tee "mitään", jos he eivät sitä tiedä tai näe...
mutta on erakoitunut aikuisiällä? Urakehitys tyssännyt, ei tapaa ystäviä, ei harrasta jne.
Ja mitä noilla tarkoitetaan?
On ihan normaalia, että elämässä on erilaisia vaiheita, jolloin tehdään eri asioita. Ei aikuisuus ole opiskelijasta eläkkeelle ja kuolemaan samanlaista. Se se vasta outoa olisikin. Yleensä ihmiset elävät eri elämänvaiheissa enemmän tai vähemmän eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on erakoitunut aikuisiällä? Urakehitys tyssännyt, ei tapaa ystäviä, ei harrasta jne.
Och varför tänker du att hon mår inte bra?
Huvittavaa vaan on, että ne kaverit tuntuu luulevan, että olen erakoitunut enkä harrasta mitään enkä tapaa ketään, kun he eivät minua sellaisissa hommissa näe. Vähänkö on itsekeskeistä luulla, etten tee "mitään", jos he eivät sitä tiedä tai näe...
minun pitäisi olla menossa joka kissanristiäisiin yms. koska olen ennenkin kulkenut. Mutta jos minä pyydän jonnekin tai järjestän jotain niin nämä kaverit eivät koskaan ilmesty paikalle. En vain jaksa sitten enää yrittää, olen yrittänyt jo parin vuoden ajan. Miksi siis minunkaan enää pitäisi jokapaikkaan olla menossa. Elämä ja ihmiset muuttuu, hyvät ystävät säilyy vuodesta toiseen, oli tilanne mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikoinani aktiivinen ja sosiaalinen ja ties mitä, asuin vuosikaudet ulkomailla opintojen ja työn takia jne jne jne.
Nyt iässä 37wee olen lähinnä väsynyt ja erakoitunut yh, joka tekee jatkotutkintoa opinnoissaan paremman työpaikaneteen. Olen siis kyllä työelämässä, mutta silti.
Yksihuoltajuus ei ole ongelma, taustalla ei ole isoja pettymyksiä tai välirikkoja. Lähinnä vaan tympäsee kaikki. Ja pari henkilökohtaisempaa syytä tympäsee vielä enemmän :/
En juuri tapaa kavereita enkä ole vuosiin juossut sen "sosiaalisen elämän" perässä (hurratkaa kaikki yksinhuoltajia munahaukkoina pitävät henkilöt, jee).
Masennusta? Tuskin. Ei. Olen lähinnä kyllästynyt ihmisiin ja kaikkeen tähän turhuuksien mesoamiseen. Siinä kaikki.
ja ihmettelen, että mitähän minulle on oikein tapahtunut. On minulla työpaikka, mutta uralla eteneminen ei ole pitkään aikaan kiinnostanut. Kaksi pientä lasta ja arjen pyörittäminen vie kaiken energian. Mietin, tulenko olemaan tällainen koko loppuelämäni...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entiseen minääsi, vai hyväksytkö muutoksen. Et ole kuitenkaan samanlainen kuin esim. 10 vuotta sitten...
Siis ihan hyvällä tämän tarkoitan, en ehkä osaa vaan muotoilla oikein.
-10-
että uralla etenemisessä, harrastamisissa ja sosiaalisessa elämässä tulee hiljaisempi vaihe silloin kun lapset ovat pieniä. Kuten ap sanoi, lapsiin menee silloin paljon energiaa ja aikaa ja onhan se myös tosi antoisaa!
Mutta ei tuo ole ikuista, lapset kasvaa ja energiaa on taas enemmän muuhun. Paluuta nuoren aikuisen elämään ennen lapsia ei ole, mutta ihan varmasti saat jossain vaiheessa taas enemmän liikkumavaraa itsellesi.
Aika monella tähän 30-40 välille sattuu vaihe, jolloin perhe nielee kaiken ja tuntuu, että muut asiat jotenkin lopahtaa. Varsinkin jos lapsia on enemmän kuin yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ehdi harrastaa kun lapsille pitää laittaa ruokaa kotityöt ja viedä lapsia harrastuksiin.
Minut, ja muutama muu, alennettiin hierarkiassa
samassa yhteydessä mulle lisättiin kolmen henkilön työt
en ehdi mitään, en jaksa mitään, mulla on kaikkea kaksinkertaisesti kollegoihin verrattuna
mies uhkaa erolla, ja samalla vievänsä yhteisen lapsemme, kun mulla ei ole aikaa lapselle
Itse olen ollut kans kova kulkemaan ennen seurustelua. Nyt viihdyn enemmän kotona ja toisekseen suurinosa minun kavereista asuu sen verran kaukana ettei seku vain viitsi lähteä ajelemaan. Mutta en suinkaan ole erakoitunut =)