Nyt olen kiitollinen 90-luvun lamasta
90-luvun alussa lama iski alallani. Minut ensin lomautettiin ja lopulta irtisanottiin. Ainoa tapa työllistyä oli ruveta yrittäjäksi. Epäonnistuin yrittäjänä ja firmani meni konkurssiin. Miljoonien markkojen velat kuitenkin jäivät.
Laman jälkeen kuitenkin töitä alkoi olla niin paljon, että tein 15 vuotta kahta työtä elättääkseni perheeni ja maksaakseni yrityksestä aiheutuneet velat. Kun olin velaton, jatkoin vielä töissä eläkkeelle jääntiini saakka.
Nyt eläkkeellä ollessani olen tyytyväinen eläkkeeni määrään. Kahden työn tekemisestä tulee myös kahden työn eläke. Nykysestä eläkkeestäni käteen jäävä osa on huomattavasti enemmän kuin yhdestä työstä käteenjäänyt nettopalkka.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ja kohta kuolet pois. Koko elämä meni töihin ja velkojen maksuun.
Eikö niin mene kaikkien elämä jotka eivät saa niitä tukia, joiden leikkaamisesta nyt riidellään?
Tuttu oli juuri jäämässä eläkkeelle kun sai aivoinf. ja kuoli.
Moni tekee vapaaehtoisesti kahta työtä työelämässä ilman mitään konkursseja ja velkoja.
Esim. työterveyslääkäri tekee 6h työpäivän työterveysklinikalla ja menee sitten yksityiseen sairaalaan päivistyslääkäriksi.
Viikonloppuisin jää aikaa perheelle, golfaamiseen ja purjehtimiseen...
Eläkekin on sitten myös korkea. Varsinkin, jos on älynnyt työelämän aikana laittaa hieman "sukanvarteen"
Kärsi, kärsi! Kirkkaamman kruunun saat.
Oikeasti Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat tehneet läpi elämänsä työtä, ja saaneet ainoana rahallisena korvauksena valtiolta lapsilisän ja varusmiehenä päivärahan. Voitteko uskoa?
Vierailija kirjoitti:
Kärsi, kärsi! Kirkkaamman kruunun saat.
Oikeasti Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat tehneet läpi elämänsä työtä, ja saaneet ainoana rahallisena korvauksena valtiolta lapsilisän ja varusmiehenä päivärahan. Voitteko uskoa?
Kohta joku vihervassari tulee huutamaan, että olethan sinä saanut käydä peruskoulua ilmaiseksi ja käydä terveyskeskuksessa hoidattamassa itseäsi. Ja kirjastossakin olet käynyt ihan ilmaiseksi!. Toki olenkin, ja niin ovat myös ne sossunelätitkin.
Siinä olemme samalla viivalla, mutta minulle ei anneta viikoittain rahaa sosiaalitoimistosta "lasten vaunujen" ostoon (=viinaan) tai kulttuurihameeseen.
Hienoa lukea näitä onnistumistarinoita!
Ja kohta kuolet pois. Koko elämä meni töihin ja velkojen maksuun.