Pystyttekö antamaan itsestänne 100% sekä töissä että kotona?

Pystyn antamaan 124 prossaa kuten formula kuljettajat,helposti

Ei kukaan pysty ja se joka muuta väittää valehtelee. 

Pitää prioirisoida ja oppia erottamaan ne tilanteet jolloin ehdottomasti vaaditaan se 100%. Muuten riittää vähempikin. Ei me koneita olla.

En, mutta tätä ihmisiltä kuitenkin odotetaan. 

Kotona pitää myös levätä. Töissä sitä pystyy vähemmän tekemään.

Se riippuu työstä. Kun tein aspana hommia niin oikeasti en pystynyt antamaan missään itsestäni 100% ja lopulta tilanne oli se, etten enää kestänyt vapaa-ajalla edes kuulla puhetta eli radiota ei voinut kuunnella eikä telkkaria katsoa ja sekin ärsytti, että lenkkipoluilla oli muita ihmisiä (vaikka ne olisi olleet hiljaakin).

Tuo työ myös aikaansai aikamoisen kroonisen ihmisvihan.

Jos panostan 100%:sesti työhön, tarkoittaa minun mittapuulla, että teen paljon palkatonta extraa. Loppupeleissä ei kannata, koska meillä palkitaan erinomaisesta suorituksesta lisätöillä ja -vastuilla. Palkankorotuksesta tai ylennyksestä taas ei ole tietoa, mutta pomon lemmikit saavat erityisvapauksia. Timanttista osaamista ei tässä firmassa arvosteta. Työpaikan vaihto suunnitelmissa kunhan taantuma menee ohi.

Panostan 60%:sesti, koska näin jälkiviisaana se saa riittää. Osaamiseni aleni samalle tasolle kuin pomon lemmikeillä. En tule saamaan mitään erityisvapauksia, mutta en enää  tee ilmaiseksi mitään extraa palkankorotuksen toivossa.

100 % panostus menee vapaa-aikaan.

Ei töissä voi lusmuilla ja jättää tärkeitä asioita tekemättä. Kotonakaan ei voi tehdä joka päivä eineksiä ja jättää kotitöitä tekemättä. Siihen lisäksi vielä pitäisi kasvattaa lapset kunnollisiksi. Vanhemmuus on muutakin kuin kotitöitä. Pitää olla läsnä, ohjata, opastaa ja neuvoa. Pienet lapset tarvitsevat vieläkin enemmän. Puolisokin vaatii oman osansa. Mistä sitä sitten tinkii?

En pysty. Tuntuu, että joudun pyytämään riittämättömyyttäni anteeksi koko ajan ja joka suuntaan. 

Annan töissä noin 50% ja kotona ehkä 30%. Mitä sitä riehumaan kun vähempikin riittää? Töissä tulee vain kiitosta.

Kyl , töissä lataudun 100% , jotta voin purkautua 97% 16-07.30 välillä , jätän 3% virtaa että jaksan raahautua latautumaan , jonkun satosen matosen takia en kumartele.

En, mutta onneksi sitä ei kukaan vaadikaan. Töissä teen sen mitä vaaditaan, kotona sen mitä jaksan. Molemmissa on mahdollista myös keventää, jos on tarve. Esimies muistutti juuri, että mieluummin ennen kuin liian myöhään. Olen toipumassa pitkästä sairaudesta, työ toimii tällä hetkellä enemmän lääkkeenä kuin rasitteena. 

Työpanostani on helppo mitata laskutuksen perusteella. Teen noin 1,5 kertaisesti palkkani edestä töitä, mikä minulle myös urakkapalkkana maksetaan. Aikaa tuohon kuluu noin 2/3 normaalista työajasta. Teen siis kahden tunnin työt tunnissa, kun olen vuosikymmenen harjoitellut ja hionut työtapojani.

Kotona teen, mitä lystää. Pienet sotkut ei haittaa, enkä tunne huonoa omaatuntoa, että syön joskus valmisruokia tai eineksiä. 

Kyllä pystyn. Ja lisään vielä 100% salilla ja lasten harrastuksissa

Työpaikan pomohenkilöt on nykyään niin ilpoja ettei ne tajua muruakaan itse työstä , kunhan vain saavut töihin 5 minuuttia etuajassa tai painat nettiyhteyden päälle ja muistat käydä sanomassa heipat klo 16.01 tällä toimistototemille.

Menee suunnilleen puoliksi. Vaimolle annan kotona ja sihteerille töissä.

Mun 100 on välillä 10, välillä 50, välillä 70, mutta aina se on sen hetkinen 100.

Monet pomot tykkää kun pyörität kieltä niiden tryffelipurkissa , annat välillä konjakkipullon 2.

pystyn aina antamaan 100% itsestäni. Se paljonko 100% on vaihtelee...