Lue keskustelun säännöt.
Huono-osaisuus ei periydy vaan se periytetään
01.02.2011 |
Sakari Karvonen kirjoittaa vieraskynässä huono-osaisuuden siirtymisestä sukupolvelta toiselle (HS 10.3.2010). Kirjoittaja tulee siihen johtopäätökseen, että riittävä ja kattava perusturva ehkäisee sukupolvelta toiselle siirtyvää köyhyyttä tehokkaasti. Hyvä havainto.
Lastensuojelun sosiaalityössäkin puhutaan sukupolvien yli siirtyvästä huono-osaisuudesta ja tämän ketjun katkaisemisesta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että lapsi tulee ajoissa ottaa pois vanhemmiltaan parempaan perheeseen (varhainen puuttuminen).
On havaittavissa, että lastensuojeluksi nimetty toiminta itsessään aiheuttaa huono-osaisuutta, ja sekä lasten että vanhempien syrjäyttämistä.
Syrjäyttäminen tapahtuu lasten kohdalla siten, että kodeistaan pois otetut lapset suistetaan raiteiltaan, heidän turvallisuudentunteensa horjutetaan, heidät ajetaan usein päihteiden käyttäjiksi, rikollisiksi ja altistetaan seksuaaliselle hyväksikäytölle lastensuojelulaitoksissa. Moni lapsi jää vaille perusopetusta, terveydenhuollon palveluita, joutuu elämään vankilamaisissa oloissa alistettuna ja jää siten loppuelämäkseen sosiaalitoimen asiakkaaksi.
Tästä syrjäyttämisestä kunnat ovat halukkaita maksamaan, usein jopa 10 000 euroa kuukaudessa per lapsi.
Vanhempien syrjäyttäminen tapahtuu siten, että vanhemmat pakotetaan irtisanomaan itsensä työpaikoistaan, siirtymään perhekuntoutus -nimikkeellä oleviin laitoksiin ja oleilemaan siellä toimetonna, vanhempia juoksutetaan työajalla hyödyttömissä neuvotteluissa, joissa jauhetaan aina samoja asioita ja ongelmia näkemättä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa tai heidän vanhemmissaan mitään hyvää.
Vanhempia ja lapsia pyritään syrjäyttämään myös estämällä lapsen ja vanhemman tapaamiset tai järjestämällä lapsen tapaamiset satojen kilometrien päähän lastenkotiin niin, että kaikki vapaa-aika kuluu joko matkustamiseen tai lapsen tapaamisasioiden järjestämiseen.
Usein vanhemmat päätyvät lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle.
Lastensuojelun toiminta on siten tehokasta syrjäyttämistoimintaa eli huono-osaisuuden periyttämistä. Sen kustannukset yhteiskunnalle ovat mittaamattomat sekä rahana että inhimillisinä kärsimyksinä.
Olisiko sosiaali- ja terveysministeriöllä itsetutkiskelun paikka?
Leeni Ikonen
Kommentit (10)
"Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että toimeentulohuolet vaikuttavat paitsi lasten aineelliseen hyvinvointiin, myös vanhemmuutta heikentäen. Köyhyys sinänsä ei tuota kielteistä sosiaalista perimää, vaan vanhempien ja perheen heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan. Pärjäävyys syntyy koetusta hyväksynnästä, kannustavuudesta, keskustelevasta ja kuuntelevasta ohjauksesta, johdonmukaisuudesta, kiinnostuneisuudesta sekä myönteisestä asenteesta. "
Lastensuojelu kasvatuskumppaneineen tulkitsee tämänkin tutkimuksen tulokset oman mielipuolisen logiikkansa mukaisesti. On turha kuvitella, että perheitä alettaisiin tukea taloudellisesti tai henkisesti tai että auttamisjärjestelmien toimintakulttuuri muuttuisi myönteiseksi, kannustavaksi , kuuntelevaksi, hyväksyväksi tai johdonmukaiseksi.
Ehei.
Tämä tutkimus antaa vain lisää pontta rotuhygieniselle syrjäyttämis- ja huono-osaisuuden periyttämistoiminnalle. Lasten kiihtyvää kärräystä kodeistaan liikemiesten lannistetuiksi leipäpuiksi tullaan perustelemaan vanhempien toimeentulovaikeuksilla ja huonon biologisen ja sosiaalisen perimän aiheuttamalla kasvun ja kehityksen vaarantumisella.
Perheitä tuettaisiin parhaiten kiinnittymään yhteiskuntaan peruspalveluja tai työllisyyttä kohentamalla . Epäilen, että tätä kohennusta ei tapahdu vaan tavoiteltavaksi politiikaksi nostetaan yhä uusien perheiden riskiperheiksi leimaaminen ja näiden pakotettu riippuvuus valvontakoneistoista ja -palveluista, ammattilaisbyrokraateista, moniammatillisista työryhmistä ja kaikenkarvaisista asiantuntijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 20-vuotias, kun sain ensimmäisen lapseni.
24, kun toinen tuli.
Sattui olemaan pienet tulot, ei -suomalainen mies, ja masennusta. Menin ominneuvoin avo-osastolle, ja luovuin lapsistani, kun sain kuulla diagnoosini.
Saan paperilla tavata lapsiani koska vain, mutta käytännössä tapaamiset on tehty niin vaikeiksi, ettei tule mitään. Täytyisi asia viedä oikeuteen, mutta sairauteni takia ei siihen ole energiaa.
Jäin 24- vuotiaana kuntoutustuelle, ja pysyvästi eläkkeelle 29 -vuotiaana.
Minulla on masennus, ahdistuneisuushäiriö, ja dissosiaatiosairaus, 3 diagnoosia.
Tässä yksi esimerkki, miten voi käydä, kun leimataan sairaaksi ja kykenemättömäksi mihinkään.
Mutta pääasia on kuitenkin se, että lapset ovat onnellisia, ja sitä he ovat, kuulemma.
Itse olin ja olen huostaanotettu, ja sosiaalitoimi oli virallinen "holhoojani" 18- vuotta, kasvattiperheeni oli erittäin riitaisa.
Toivon, ja uskon, että lapseni ovat onnellisia.
Helsingin Sanomat 31.1.2011.
Kun tulee vanhemmaksi oppii pelkäämään. On joku jonka puolesta pelätä.
Ja sehän ei yllätä, että tämäkin pelko on kaupallistettu jo aikoja sitten.
Ennen äidiksituloani en kuitenkaan tajunnut, miten monella tavalla ovelat kauppiaat vetoavat vanhempien epävarmuuteen. Ihan kaikkeen löytyy sopiva tuote.
Kuvittelin, että riittää, kun käyttää maalisjärkeä.
Kysymys. Tarkottaako tämä sitä, että ihmiset pelkäävät näitä Yhteiskuntapolitiikkapolitiikka lehdessä viitattuihin sosiaalialan nöyryyttäjiiin. Ovatko he Gurling sossuja?
Linkki artikkeliin, jossa oli 6 kommenttia. -Kommentoikaa.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Curling-vanhemmat+ovat+kauppiaan+une…
" Köyhyys sinänsä ei tuota kielteistä sosiaalista perimää, vaan vanhempien ja perheen heikompi kiinnittyminen yhteiskuntaan."
"Tuottaako kielteistä perimää myös yhteiskunnan heikompi ja alati heikkenevä kiinnittyminen perheisiin ja perheiden tukemiseen?
Siirtyykö tämä yhteiskunnan tuottama kielteinen perimä ylisukupolvisesti myös yhteiskunnan instituutioihin ja virkamiehiin? Minkälainen riski esim. sosiaalityöntekijän lapsella on omaksua äitinsä huono-osaisuutta periyttävät ajattelu- ja toimintamallit omaan toimintaansa ja siirtää ne virka-asemansa ja -kontaktinsa periville lapsilleen?
Periytyykö vai periytetäänkö rotuhygieninen ajattelu ja kuinka monenteen virkamiespolveen tämä kielteinen perimä ulottuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyseessä demokraattinen valtio, kun kaikki kansalaisen elämässä tapahtuva kirjataan muistiin ja tallennetaan ikuisiksi ajoiksi, sukupolvesta toiseen, kukaan ei voi vapautua siitä, henkilökohtaiset tiedot annetaan milloin kenenkin ja milloin mihinkin käyttöön, kansalaiset, kokonaiset ikäryhmät ja tarpeen mukaan kaikenlaiset muutkin ryhmät läpivalaistaan heidän tietämättään. Hyvin loukkaavaa. Diktatuurista politiikkaa.
Taajamissa ja julkisissa tiloissa ei voi ulkoilla tai oleilla lukemattomien salaisten valvontakameroiden alla. Virastoissa ja lääkäreissä ei voi asioida. Kauppakeskuksessa, kaupoissa, museoissa liikkuessa on potentiaalinen varas, ei rehellinen ihminen. Mihin tässä maassa pääsee piiloon ja yksityisyyteen. Vuosisadasta toiseen suomalainen tarvitsee korven ja piilopirtin. Miksi ihmetellään, miksi suomalaiset haluaa vetäytyä yksinoloon, se on ihan selvä asia.
Onko kyseessä demokraattinen valtio, kun kaikki kansalaisen elämässä tapahtuva kirjataan muistiin ja tallennetaan ikuisiksi ajoiksi, sukupolvesta toiseen, kukaan ei voi vapautua siitä, henkilökohtaiset tiedot annetaan milloin kenenkin ja milloin mihinkin käyttöön, kansalaiset, kokonaiset ikäryhmät ja tarpeen mukaan kaikenlaiset muutkin ryhmät läpivalaistaan heidän tietämättään. Hyvin loukkaavaa. Diktatuurista politiikkaa.
Taajamissa ja julkisissa tiloissa ei voi ulkoilla tai oleilla lukemattomien salaisten valvontakameroiden alla. Virastoissa ja lääkäreissä ei voi asioida. Kauppakeskuksessa, kaupoissa, museoissa liikkuessa on potentiaalinen varas, ei rehellinen ihminen. Mihin tässä maassa pääsee piiloon ja yksityisyyteen. Vuosisadasta toiseen suomalainen tarvitsee korven ja piilopirtin. Miksi ihmetellään, miksi suomalaiset haluaa vetäytyä yksinoloon, se on ihan selvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kansallinen vastuu lapsesta puuttuu. Rakenteissa ei ole enää ketään, joka katsoisi lasta silmiin ja kuuntelisi lasten huolia" Rimpelä sanoo.
-Kun kouluterveydenhuollon rahoitus 1980- luvulla kääntyi laskuun, erityispalveluiden, psykiatrin ja psykologin palveluiden tarve nousi. Huostaanotot lisääntyivät.
Kommentti. Selittävätkö puutteet kouluterveydenhuollossa, sekä ulkoistaminen huostaanottojen lisääntyneeseen kasvuun?
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kouluterveydenhuollon+puutteet+vaara…
---
Niinhän se on että ollakseen rikas, rikas tarvisee monta köyhää.