Vilkas 2-vuotias - adhd?

Sellaisia ne kaikki on. Ei sitä voi vielä tietää 

Läpsy se on

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ne kaikki on. Ei sitä voi vielä tietää 

Eivätkä ole kaikki! Kuka tuollaista kirjoittaa? 

Uhmaikä eli the terrible two's. Luonnollista ja normaalia.

Kyllä adhd lapsen tunnistaa jo tuossa iässä, yleensä aiemminkin. Ovat useat jo vauvana levottomia ja itkuisia, mikä sitten on syy ja seuraus, mutta näin on.

Tuota ADHD diagnoosia ei saisi antaa alle 6v vanhalle, monessa kunnassa ei anneta, koska pieni lapsi on luonnostaan villi ja vilkas ja huono keskittymään asioihin. Kun lapsi varttuu nää ominaisuudet pitäisi varttua ikä tason mukaan.

Ja se että oma lapsi ois ollut vilkas tapero ja saanut myöhemmin ADHD diagnoosin ei tarkoita sitä että ADHD olisi ollut nähtävissä jo silloin taapero iässä, ADHD on silloin kun lapsen käytös aiheuttaa ongelmia esim koulussa.

LOPETA Anna lapsen kehittyä normaaliksi. 

Vilkas 2v tarvitsee valjaat eikä pillereitä. Nykymaailma on mennyt aivan oudoksi, kun kaikki lasten ei-toivottu käytös halutaan diagnosoida jollain.

Osa ihmisistä on vilkkaampia ihan luonnostaan eikä se ole sairaus. Esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa on täysin eri käsitys vilkkaudesta, mikä täällä Suomessa on. Siellä vietäisiin tunnista toiseen kirjoja katseleva, värittävä tai kuuntele lapsi lääkäriin. 

 

Lapsen tehtävä on nimenomaan oppia monia asioita tuossa iässä. Ensinnäkin motoriikan kehitys on tärkeää ja se voi ohittaa kiivaina kehityskausina puheen kehityksen ja päinvastoin. Ennen kuin pohtii, että onko lapsessa jotain vikaa niin kannattaa vaikka kysyä ChatGPT:ltä, että mitä kehitystehtävää mikäkin toiminto lapsen käytöksessä palvelee.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen tehtävä on nimenomaan oppia monia asioita tuossa iässä. Ensinnäkin motoriikan kehitys on tärkeää ja se voi ohittaa kiivaina kehityskausina puheen kehityksen ja päinvastoin. Ennen kuin pohtii, että onko lapsessa jotain vikaa niin kannattaa vaikka kysyä ChatGPT:ltä, että mitä kehitystehtävää mikäkin toiminto lapsen käytöksessä palvelee.

En välttämättä luottaisi tekoälyn neuvoihin lastenkasvatuksessa.

Meillä on epäilys ADHD:sta muiden ongelmien ohella, heräsi jo tuolloin 2-3-vuotiaana neuvolassa. Tilannetta on seurattu ja nyt ollaan menossa kesällä tutkimuksiin. Lapsi on nyt 8-vuotias ja tutkitaan vasta nyt, koska noin pienestä ei voi sanoa vielä mitään, vaan pitää tulla enemmän ikää ja lääkärit halusivat katsoa ensin 1.luokan, miten siellä sujuu jne, että voi sanoa enemmän.

Mitä jos järkkäisit sille yhtä vilkkaita kavereita ja lisäksi aivojumppaa.

Lapset eivät ole pieniä aikuisia. Vilkkaus ei ole vika vaan ominaisuus :D 

Mikä siinä adhd:ssa on niin ihanaa, että se on kaikkien pakko saada?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä adhd lapsen tunnistaa jo tuossa iässä, yleensä aiemminkin. Ovat useat jo vauvana levottomia ja itkuisia, mikä sitten on syy ja seuraus, mutta näin on.

Eikä ole. Vauvan itkuisuus liittyy yleensä mahavaivoihin.

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä on vilkkaampia ihan luonnostaan eikä se ole sairaus. Esimerkiksi Italiassa tai Espanjassa on täysin eri käsitys vilkkaudesta, mikä täällä Suomessa on. Siellä vietäisiin tunnista toiseen kirjoja katseleva, värittävä tai kuuntele lapsi lääkäriin. 

 

Lapsen tehtävä on nimenomaan oppia monia asioita tuossa iässä. Ensinnäkin motoriikan kehitys on tärkeää ja se voi ohittaa kiivaina kehityskausina puheen kehityksen ja päinvastoin. Ennen kuin pohtii, että onko lapsessa jotain vikaa niin kannattaa vaikka kysyä ChatGPT:ltä, että mitä kehitystehtävää mikäkin toiminto lapsen käytöksessä palvelee.

Itse asiassa se ADHD nimenomaan saattaa hyperfokusoida ja keskittyä värityskirjaansa ihan täysillä :D Näin on, että pienestä lapsesta ei tarvitse lähteä nepsypiirteitä turhaan diagnosoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä adhd lapsen tunnistaa jo tuossa iässä, yleensä aiemminkin. Ovat useat jo vauvana levottomia ja itkuisia, mikä sitten on syy ja seuraus, mutta näin on.

Eikä ole. Vauvan itkuisuus liittyy yleensä mahavaivoihin.

Autisminkirjo saattaa kyllä näkyä jo vauvoilla itkuisuuteena. Toki itkuisuuteen on 100 ja 1 syytä eikä itkuisuuden perusteella voi päätellä mitään, mutta monet myöhemmin jonkin autismikirjon diagnoosin saaneen vanhemmat kertovat, että lapsi oli vauvana hyvin itkuinen.

Hei! Oma tyttö oli jo 2 v. aika vilkas 😅 Kolmevuotisneuvolassa kiinnitti huomiota, mutta varsinainen diagnoosi 6 v. Leikit ei kovin pitkäkestoisia, jos niitä oli. Sattui ja tapahtui helposti. Vaatteiden pukemiseen vaikea keskittyä jne Mutta oli ja on toisaalta ihana, luova ja iloinen lapsi.

Vaikea on kuitenkaan sanoa kun lapsi voi olla vilkas muutenkin. 

Ei sitä kaksivuotiaasta pysty varmaksi näkemään. Jotkut vilkkaat kaksivuotiaat rauhoittuvat eskariin tullessa, tai koulun alkaessa, 1-2 luokilla tms.

Ne jotka ei pysty keskittymään ohjeisiin vielä eskari-iässäkään, saattavat päästä tutkimuksiin. Mutta kaksivuotiaasta ei vielä voi sanoa. 

Mulla adhd-nuori, joka ei tuossa iässä keskittynyt mihinkään, ei satukirjaan, leikkiin, piirtämiseen, ei edes telkkarin eteen pysähtynyt (tiedoksi sille joka tulee ruutuajasta rutisemaan, että täysin keskittymiskyvytön lapsi ei keskity edes siihen kuuluisaan "ruutuun") , ei pysynyt myöskään aamupiirissä päiväkodissa tai eskarissa. "Muurahaisia housuissa" on kuvaava. Jalat vispaa koko ajan. Nyt yläkoululaisenakin.

Vielä alakoululaisenakin tavarat tippui käsistä kun tulee jotain muuta mieleen. Sillä tasolla on keskittymisen puute. - toi on yksi aika selkeä ero muuten, jota näkee jo pienilläkin. Olen tavannut tosi tosi vilkkaita kaksivuotiaita, mutta he sentään muistavat että kädessä on joku lelu tms, eivätkä vain tipauta sitä kävellessä johonkin toiseen kiinnostavaan asiaan - vaan asettavat sen suht nätisti johonkin, ennenkuin siirtyvät seuraavaan. Miten sinun lapsi toimii ap? Muistaako hän, että kädessä on jotain, vai unohtaako ja tavara vain tipautetaan kun näkee jotain muuta kiinnostavaa? Omaa lastani vielä pahemmin oireileva ei muistanut edes, että istuu jossain korkealla ja saattoi vain laskea irti. Eli tarkkaile lapsesta sitä keskittymistä (tai sen puutetta). 

Meidän vuotta nuorempi lapsi on ihan toisenlainen, ei oireita, keskittyy, kiitettäviä numeroita koulusta jne. 

Kuopukseni oli n. 5-vuotiaaksi asti todella vilkas. Ominaisuus näyttäytyi jo vauvamuskarissa, kun 10 muuta siinä ympärillä yleensä nökötti äitinsä sylissä paikoillaan ja tämä yksi rimpuili itsensä joka kerta irti ja pisteli menemään ja järjesti ihan omat "laulut". Kaupassa, kun lapsi oli vaunuissa mukana, sai aina olla varovainen, koska lapsi vetäisi hyllyiltä alas mitä vaan mihin ylettyi. Bravuuri oli viskata kenkä jalasta mereen/puroon/kanavaan, joten vaunulenkit keskitettiin pikku hiljaa kauemmas vesialueista ja useammat kengät tuli hankittua muutamalla eurolla kirppiksiltä. Toiminnallisiin mielikuvitusleikkeihin hän jaksoi keskittyä kaikkein parhaiten. Olimme välillä kieltämättä aika uupuneita. Vuotta ennen eskarin alkua, kun lapsi lähti juoksemaan hullunrinkiä ravintolapöydän ympäri isoisänsä syntymäpäivillä, ajattelin tippa linssissä, että koulun aloituksesta jo kahden vuoden kuluttua ei tule yhtikäs mitään. Mutta sinä vuonna lapsi yllättäen alkoi rauhoittua. Hän siirtyi sitten isoon eskariryhmään pienemmästä hoitoporukasta ja vaikka hän oli innoissaan, kun oli yhtäkkiä paljon enemmän saman ikäisiä kavereita kuin mihin hän oli tottunut, hän myöskin vähän arasteli joskus leikkeihin liittymistä. Kun eskarin ope kuvaili lasta rauhalliseksi, olin aivan äimistynyt: kukaan ei taatusti siihen mennessä koskaan ollut kuvaillut tätä lasta niin! Nyt lapsi on jo alakoululainen ja on hoitanut koulunkäynnin hyvin tunnollisesti ja erittäin hyvällä menestyksellä. Joskus riehuvaihe iskee, mutta ei ollenkaan mitään jatkuvaa sirkusta toisin kuin silloin ennen. Sanoisin, että moni hänen kavereistaan on vilkkaampi ja tottelemattomampi kuin hän.