Mitä jos emme enää pelkäisi maailmanloppua vaan ottaisimme tilalle toivon, nautinnon ja yhteisen kapinan?

Jos Sini Silverin esikoisrunokokoelmassa Titaanidisko (2020, Poesia) bailattiin yhdessä viimeisellä rannalla, uusimmassa teoksessa Haisee kaikkia tuoksuja (2023, Khaos Publishing) ihmetellään jo maailman raunioita.
Maailmanloppu on monella tavalla kiihottava ajatus. Sen runoteos tunnustaa jo alussa, kun se kohtaa lukijan raunioiden houkuttelevassa kolmiossa, jonka kulmia ovat dystopia, kauhukiima ja elämä itse.
Silveri jatkaa tyyliä, jossa ylevä ja ikuinen yhdistyy arkiseen ja ohimenevään, ihmisen kiveen hakattu historia Koffin avaamisen ääneen. Puhuja perustaa leirejä luonnon keskelle ja tarkkailee, miten sitä aidataan ja ympäröidään ihmisen jättämillä jäljillä.
https://hs.fi/kulttuuri/art-2000010259690.html