Huomaako lapsista, jos kotona on jotain pielessä?
Mielestäni yhdellä lapsella on kotioloissa jotain ongelmaa. En jaksa enää uskoa, että kaikki olisi hyvin.
Lapsi käy kerhossa. Hän on 4 v ja kerho on tuttu -jo vuoden ajan on käynyt. Melkein aina lapsi katsoo ahdistunein silmin lähtevän äitinsä perään, tarrautuu välillä kiinni, katsoo ikkunasta, itkee, pelkää että äiti ei mene kotiin tai ei tule hakemaan (on sanonut näin). Minne äiti menisi jos ei kotiin tai esim kauppaan? Meneekö usein baariin -alkoholistiko? Eikö tule silloin kun on luvannut? Onko vanhempien välit riitaisat -erouhka, kuka lähtee? Vai mitä on?
Tunnen yhden toisen lapsen, joka käyttäytyi samalla tavalla ja taustalla oli vanhempien riitaisa avioero. Heti tuli mieleen, että onkohan tälläkin lapsella samat huolet. Olen yrittänyt tutustua lapsen äitiin, mutta hän pitää yllä hyvin huoliteltua ulkokuorta. Sanoo, että lapsi vain on sellainen kuin on, mutta mielestäni hyvinvoiva lapsi nyt ei vain aina ole tällainen. Viihtyy kyllä kerhossa, mutta huoli äidistä on valtava.
Kommentit (3)
joskus lapsi menee tuollaiseksi, kun kotioiloissa on jotain epävarmuutta. Joskus lapsi menee päinvastoin korostuneen pärjääväksi, jos kotioloissa on epävarmuutta. Joskus lapsi käyttäytyy kuvaamallasi tavalla ihan vain siksi, että itse on arempaa ja herkempää sorttia. joskus lapsi käyttäytyy kuvaamallasi tavalla siksi, että siellä kerhossa on jotain vialla - vaikka ehkä näyttäisikin siellä ollessaan viihtyvän, koska ei muutakaan uskalla näyttää.
Minä olin aikanani erittäin arka ja vetäytyvä ja takertuva lapsi.
ja huomaa.
Lapsi voi olla poissaoleva, omissa maailmoissaan.
Ei kestä normaalia kosketusta, esim.ruokailessa/vessakäynneillä.
Passiivinen.
ei ole vain tottunut olemaan erossa äidistä.