Kuinka moni on joutunut toteamaan, että ei ole ollut ykkösvaihtoehto?
Itse en ollut edes toinen vaihtoehto. Ensimmäinen oli miehen vaimo ja lasten äiti. Toiseksi paras vaihtoehto potki miehen pois asunnostaan ja mies tyytyi sitten minuun, kun ei ollut ketään muutakaan jonka luo silloin mennä. Olin kuitenkin tyhmän ihastunut mieheen ja ajattelin, että ehkä hän kuitenkin kiintyy minuun.... 12 vuotta sitä taistelua jatkui ja mies ei kokoaikana edes muuttanut minun kanssani yhteen. Hankki aika nopeasti oman asunnon heti aluksi. Tässä vaiheessakin olisi pitänyt osata jo kohta lopettaa, koska mies oli kertonut, että muutti edellisten naistensa kanssa heti välittömästi saman katon alle. Kadun lopunikäni tätäajankohtaa elämässäni.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tyydyin aikanaan kumppaniini, koska halusin oman perheen ja aika alkoi loppua. Suhde oli aika surkea ja ilman mitään intohimoa.
SIsko teki saman ratkaisun. Otti tyyliin ensimäisen joka vaan halusi lapsia. Olikin vuoden päästä jo raskaana. Mutta onnellinen liitto ei ole ollut. Olen varma, että eroavat kun lapset lähtevät kotoa.
Myöhemmin kävi ilmi, et mies oli ihastunut enemmän toiseen. Mut naimisissa oltiin jo, ja niillä eväillä saatiin ihan onnellinen avioliitto kasaan, koska lopetti haikailun suht nopeasti. Mut varattuihin ei kyllä saa koskea, sorry ap...
kohta 30v naimisissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyydyin aikanaan kumppaniini, koska halusin oman perheen ja aika alkoi loppua. Suhde oli aika surkea ja ilman mitään intohimoa.
SIsko teki saman ratkaisun. Otti tyyliin ensimäisen joka vaan halusi lapsia. Olikin vuoden päästä jo raskaana. Mutta onnellinen liitto ei ole ollut. Olen varma, että eroavat kun lapset lähtevät kotoa.
sai sentään lapsia
Minä en olisi ikinä huolinut jotain jo perheenpustamiseen ehtinyttä miestä jotenka odotin kun pääsin ihan ykköseksi.
En ollut missään suhteessa tämän miehen kanssa silloin kun exänsä potki pois ja tuli luokseni punkkaamaan. Ei hän tietenkään kertonut sitä aluksi noin, että oli heitetty pihalle ja ei ollut ketään muuta kenen luokse mennä. Tokihan sepitti jonkun nyyhky tarinan kuinka lähti pois, koska olikin ihastunut minuun jne. Vale ilmeni vasta myöhemmin. Tunsimme siis yhteisen ystäväpiirin kautta. Tosin mies oli pitänyt yllä täysin valheellista kuvaa itsestään ja silloisesta suhteestaan. Olin siis häneen kyllä ihastunut, mutta en muuta.
Ap.
Tämähän on oikeastaan mahdoton kysymys, mutta ymmärrän jos joku kokee vahvasti olevansa kakkos tai kolmosvaihtoehto tai että tiedostaa vahvasti että on itse valinnut toisen vaihtoehdon. Itselläni ei ole näin, mutta en voi kai koskaan olla varma siitä että olemmeko mieheni kanssa toistemme ykkösvaihtoehdot, ainakaan ehdottomasti ja absoluuttisesti. On varmasti hetkiä jolloin jompi kumpi miettii olisiko toinen tai itse onnellisempi jonkun muun kanssa. Miten elämä olisi mennyt sen ihanan Pekan kanssa joka oli varattu silloin kun itse olin sinkku ja vapailla markkinoilla kun olin itse suhteessa. Tai entä miehen exä, millainen äiti hänestä olisi tullut lapsillemme tai joku toinen ketä hän joskus tapaili? En voi koskaan tietää. Minulle riittää se että valitsen joka päivä olla mieheni kanssa mieluummin kuin yksin ja mieheni valitsee olla minun kanssani. Ja avioliiton myötä nykyään tahdotaan, joka päivä. Ja jos se tahto joskus loppuu niin se olkoon sitten niin mutta siihen asti hyvinä ja huonoina hetkinä valitsen joka päivä hänet ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Myöhemmin kävi ilmi, et mies oli ihastunut enemmän toiseen. Mut naimisissa oltiin jo, ja niillä eväillä saatiin ihan onnellinen avioliitto kasaan, koska lopetti haikailun suht nopeasti. Mut varattuihin ei kyllä saa koskea, sorry ap...
kohta 30v naimisissa
Täh...? Eihän ap olekaan varattuun koskenut. Ja toisekseen, kai sillä varatulla nyt joku oma vastuu on. Jos on toisen luokse tunkemassa, kun "nyksä heitti pihalle", niin paha siinä on toista hankeenkaan ajaa.
Voihan sitä haikailla loppuelämänsä sen unelmakumppanin, unelmatyön, unelma-asunnon jne. perään ja ajatella kaikesta muusta kakkos-, kolmos- ja nelosvaihtoehtoina, mutta elääkö silloin elämäänsä ollenkaan?
Itse olen pyrkinyt elämään täysillä hetkessä, jos kumppani, työ tai asunto ei tuota tyytyväisyyttä, jätän sen ja haen jotain muuta. Enkä suostuisi itsekään kumppaniksi jollekulle, joka tyytyisi minuun kun ei saanut sitä parempaa. Ainakin toivon, ettei kukaan minulle kertoisi minun olevan muuta kuin ykkönen. Pitää päänsä kiinni ja tyytyy jos tyytyy.
Eikai kukaan ole kenellekkään se ykkösvaihtoehto vaan ihmiset haluavat aina se tasokkaimman kumppanin itselleen, kun sitä missiä tai lentäjälääkärimiestä ei voi saada niin sitten tyydytään siihen huonompaan vaihtoehtoon.
En ole ollut koskaan kenellekään ykkösvaihtoehto ja yhdelle olen ollut jopa se eka/ainoa vaihtoehto eikä tätä "pakkotyytymistä" ole edes vaivauduttu salailemaan etenkään kun suhde on edennyt ja arkipäiväistynyt.
Olen mieluummin sinkku.
Itse olen se viimeisin vaihtoehto. Kalju, pullonpohjalasinen sekä obeesi. Onnistuin kuitenkin aikoinaan jujuttamaan itselleni erittäin varakkaan naisen. Kolkyt vuotta naimisissa enkä päivääkään töissä. Pyrkikääpä samaan - veljet.
Itse en ole kenellekkään se ykkönen ja olen ikisinkku myös.
Syyt miksi en ole kenellekkään naiselle se ykkönen eli en kelpaa kenellekkään naiselle on oikeastaan se etten ole mallipoika enkä myöskään se pukumies joka rakentaa uraa jotta saa hyvää palkka. Olen se harteikas,iskäkroppanen mies joka ei niin muotia seuraa ja työskentelee alalla missä tehdään käytännön töitä keskipalkalla.
En ole katkera enkä vihainen naisille vaikka en heille kelpaa. Jos olisin parempi palkkaisempi ja panostaisin enemmän ulkonäkööni niin varmasti kysyntää olisi sitten.
En ole koskaan ollut mikään vaihtoehto niille, joista olen itse ollut kiinnostunut. Olen ollut ikäni yksin.
N40
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se viimeisin vaihtoehto. Kalju, pullonpohjalasinen sekä obeesi. Onnistuin kuitenkin aikoinaan jujuttamaan itselleni erittäin varakkaan naisen. Kolkyt vuotta naimisissa enkä päivääkään töissä. Pyrkikääpä samaan - veljet.
Sä mitään naimisissa ole, puhut äidistäsi, rumaläski :D
Vierailija kirjoitti:
En ollut missään suhteessa tämän miehen kanssa silloin kun exänsä potki pois ja tuli luokseni punkkaamaan. Ei hän tietenkään kertonut sitä aluksi noin, että oli heitetty pihalle ja ei ollut ketään muuta kenen luokse mennä. Tokihan sepitti jonkun nyyhky tarinan kuinka lähti pois, koska olikin ihastunut minuun jne. Vale ilmeni vasta myöhemmin. Tunsimme siis yhteisen ystäväpiirin kautta. Tosin mies oli pitänyt yllä täysin valheellista kuvaa itsestään ja silloisesta suhteestaan. Olin siis häneen kyllä ihastunut, mutta en muuta.
Ap.
Siis ei jumankauta, kuinka törkeää!!!! Siis toi äijä tuli sun luo yökylään ja kusetti, että on ihastunut suhun ja siksi häipyi naisensa luota.
Ja myöhemmin selviää, että kusetti tuon ja nainen oli jättänyt miehen ja potkinut pihalle kämpästä.
Siis toi on niin törkeä valhe, ettei mitään rajaa!!!! Milloin toi vale selvisi ja miten?
Hei, kerrankin oon voittanut jossain! En oo koskaan ollut kenenkään mikään vaihtoehto. En sadas, en miljoonas, en yhtään mikään. Jee! Ainakaan ei tarvitse kärvistellä suhteessa, jossa joutuu miettimään, että "en varmaan ollut se ykkönen".
Vierailija kirjoitti:
Eikai kukaan ole kenellekkään se ykkösvaihtoehto vaan ihmiset haluavat aina se tasokkaimman kumppanin itselleen, kun sitä missiä tai lentäjälääkärimiestä ei voi saada niin sitten tyydytään siihen huonompaan vaihtoehtoon.
Selvästikään et ole koskaan ollut rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut mikään vaihtoehto niille, joista olen itse ollut kiinnostunut. Olen ollut ikäni yksin.
N40
Eli yliarvioit oman tasosi. Et ehkä ole ihan niin kaunis että sinulla riittää mahdollisuudet niihin tasokkaisiin miehiin? Mitäpä jos koittaisit kiinnostua tai tutustua niihin sinun omaa tasoasi vastaaviin miehiin?
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kenellekkään se ykkönen ja olen ikisinkku myös.
Syyt miksi en ole kenellekkään naiselle se ykkönen eli en kelpaa kenellekkään naiselle on oikeastaan se etten ole mallipoika enkä myöskään se pukumies joka rakentaa uraa jotta saa hyvää palkka. Olen se harteikas,iskäkroppanen mies joka ei niin muotia seuraa ja työskentelee alalla missä tehdään käytännön töitä keskipalkalla.
En ole katkera enkä vihainen naisille vaikka en heille kelpaa. Jos olisin parempi palkkaisempi ja panostaisin enemmän ulkonäkööni niin varmasti kysyntää olisi sitten.
Toi nyt on kyllä ihan täyttä paskaa. Mieti nyt ihan tosissasi, että kuinka moni nainen on muka jonkun mallipojan kanssa naimisissa, joka kaiken lisäksi on vielä massimies ja armoton uratykki. Eiköhän valtaosalla naisista ole puolisona ihan tavallista duunia paiskova iskäkroppainen jantteri.
Itse en mielestäni ole mikään mallipoika vaan ihan tavan duunari tavallisella ulkonäöllä ja aina olen ihan kohtuudella pärjäillyt naisten kanssa, eli suhteita on tullut ja mennyt ja yksi lapsikin on aikaiseksi saatu.
Pää pois perseestä ja ryhtiä niihin ladonovihartioihin, niin varmasti käy flaksi sinullakin. Kaikkein vähiten naisia kiinnostaa ruikuttavat miehet.
M48
Tyydyin aikanaan kumppaniini, koska halusin oman perheen ja aika alkoi loppua. Suhde oli aika surkea ja ilman mitään intohimoa.