Lue keskustelun säännöt.
Olen vähän yllättynyt ettei ystävätär reagoinut mitenkään lahjaani tänä vuonna.
25.12.2010 |
Ollaan siis ruukattu "aina" muistaa toisiamme jollain pikkujutulla, lisäksi ystävätär lähettää aina joulukortin.
No, tänä vuonna ei tullut korttia mitä en nyt kamalasti ihmetellyt - kyllähän ihminen nyt voi jättää väliin koko touhun jos huvittaa tai pudottaa minut listaltaan, enhän itsekään joulukortteja lähettele.
Ei kuitenkaan ole soittanut ja kiittänyt lahjastani, minkä on aikaisempina vuosina tehnyt saati sitten itse tuonut mitään. Ollaan useinkin juuri joulupäivänä soiteltu joulukuulumiset ja kiitelty puolin ja toisin mutta en nyt viitsisi itsekään soittaa kun tuntuu että kalastelisin kiitoksia vain. Enhän itse voi kiittää kun en ole mitään joulumuistamista saanut? Edes tekstaria?
Ja ollaan ihan ystäviä, viimeksi muutama päivä ennen joulua kahviteltiin ja silloin sai minulta lähtiäisiksi lahjansa (patalaput).
Olen vähän ihmeissäni käytöksestä.
Kommentit (18)
esim:
- sairaus
- stressi
- uusi miesystävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä todella vähän rahaa ja sen vuoksi ei ole ostanut lahjaa. On noloa soittaa ja kiittää kun tietää että toinen ei voi kiittää.
(sairastelee kyllä yleensä ottaen paljon enemmän kuin ihmiset yleensä...) eikä miestäkään. En tiedä mikä stressaisi noin lapsetonta ihmistä, siis opiskelee kyllä mutta en tiedä tahdista... Raha voisikin olla syy, mutta kai silti olisi voinut jouluntekstarin laittaa?
Ihan kuin mut olisi unohdettu tai pudotettu kelkasta kokonaan :(
ap
kyllä ihme tyyppi, että lapsetonta ihmistä ei tietenkään voi mikään stressata :D Eihän sillä hyvänen aika ole LAPSIA..kuulostat aika alentuvalta ystäväsi suhteen (sairastelee enemmän kuin muut, ei edes opiskele kunnolla, ei ole miestäkään), luultavasti annat halveksuvan asenteesi näkyä eikä häntä kiinnosta seurasi.
Oot kyllä ihme tyyppi, että lapsetonta ihmistä ei tietenkään voi mikään stressata :D Eihän sillä hyvänen aika ole LAPSIA..kuulostat aika alentuvalta ystäväsi suhteen (sairastelee enemmän kuin muut, ei edes opiskele kunnolla, ei ole miestäkään), luultavasti annat halveksuvan asenteesi näkyä eikä häntä kiinnosta seurasi.
Mutta hän on oikeasti sellaista tyyppiä, jolla ei ole ihan samanlaisia ongelmia kuin muilla (asuu esim. kotona vielä)... Kummasti tuntuu mun seura kiinnostavan kun ollaan usein tavattu syksyn mittaankin ihan kumman tahansa aloitteesta enkä ole huomannut mitään uutta tai erikoista meidän kummankaan suhtautumisessa toiseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim: - sairaus - stressi - uusi miesystävä...
ei minusta ole alentuvaa suhtautumista jos tällaiseen pohtii mahdollista stressiä/stressittömyyttä ja kertoo ettei ole sairas (juuri nyt, vaikka sairastaakin keskimääräistä enemmän) taikka ei ole miestä.
ap
Onko sulla vähän tylsä päivä tänään?
Näin vaivaa toisen lahjan eteen niin olen toki yllättynyt etten kiitosta saanut. No, enpä enää sitten vaivaudu minäkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A) Keksit näin tyhmän provon tai
B) teet todellakin elämää suuremman ongelman siitä, että joku ei ylistä pannulappuja joulupäivänä
B) teet todellakin elämää suuremman ongelman siitä, että joku ei ylistä pannulappuja joulupäivänä
että miksihän joku hylkää yli kymmenen vuoden tavat kertomatta mitenkään. Onhan se tietoinen valinta kuitenkin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla on aika kapea käsitys elämästä, jos luulet että stressiä voi olla vain sellaisella jolla on lapsia. Ystäväsi voi stressata tai olla masentunut miljoonasta asiasta, vaikka juuri siitä että asuu vielä kotona, ettei ole miestä ja lapsia, tai masentunut ihan muuten vain jostain.
Olemme siis ihan oikeasti ystäviä ja jaettu keskenämme ennenkin ilot ja surut. Olen oikeasti ystävästä huolissani - onko hänelle sattunut jotain ikävää tai onko hän suuttunut minulle jostain tai jotain? Kun ei todellakaan ole häneltä normaalia käytöstä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta voit soittaa ja kysyä kuulumisia muuten vain. Mitä jos hänelle on sattunut jotain, itselleen tai sitten vaikka perheenjäsen kuollut tai jotain?
jos siellä oikeasti on sattunut jotain. Soittelen ensi viikolla kuulumisia jos ei sikses ole mitään kuulunut. Mutten kyllä ota puheeksi joulua ollenkaan, harmittaa kyllä vähän kun olin nähnyt vaivaa tuon lahjan eteen ja kaikkea. No ei voi mitään, taisi kyllä jäädä nyt viimeiseksi sitten. ap
Olemme siis ihan oikeasti ystäviä ja jaettu keskenämme ennenkin ilot ja surut. Olen oikeasti ystävästä huolissani - onko hänelle sattunut jotain ikävää tai onko hän suuttunut minulle jostain tai jotain? Kun ei todellakaan ole häneltä normaalia käytöstä.
ap
Jos on stressaantunut/ masentunut ei välttämättä pysty puhumaan edes läheisimpien kanssa. Tai ehkä ajattelee, ettei halua vaivata sinua omilla murheillaan joulun aikaan.
Onhan tässä iltaa aikaa jäljellä, vielä ehtii soittaa.
Meillä ei onneksi ole noin tarkkoja perinteitä, lahjoista voi kiittää vaikka kahden viikon päästä kenenkään loukkaantumatta. Monella joulu on kuitenkin aikaa jolloin tekemistä ja kiirettä riittää ihan omankin perheen parissa.
Mulla oli vähän sama tilanne mun ystävättären kanssa jokunen vuosi sitten. Kyllä mä ihan sitten joulun jälkeen soitin ja rohkaisin mieleni ja kysyin, että anteeksi että kysyn, mutta onko sulla kaikki hyvin. Ja taisin jotakin sönköttää (yritin olla kohtelias) että kun tapaat aina muistaa niin säntillisesti ja nyt olen huolissani susta. Selitin etten ole korttia vajaa vaan tahdon tietää jos rakasta ystävääni painaa jokin. Ja löytyihän sieltä sitten murhe joka oli häntä todellakin paljon painanut eikä ollut vaan jutellut siitä mulle aiemmin. Rohkaise ainakin mielesi ja lähesty ystävääsi kysymällä josko hän kaipaisi kuuntelijaa.
Ja sekin on monivuotinen perinne, että nimenomaan tuossa jouluaedeltävässä kahvituksessa hoidellaan lahjat pois alta.
Muutenkin, ystävätär on lapseton naisihminen, ei siis perhettä joka mahdollisesti aiheuttaisi joulustressin ettei ystäviä ehdi muistaa tai muutakaan syytä en keksi.
ap