Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelu vain pahentaa ahdistusta
Hän tekee minusta kartoitusta psykoterapiaan ja olen joutunut käymään kaikki menneisyyden traumat läpi. Hoitaja varoitti, että asioilla on tapana aktivoitua mielessä uudelleen kun niistä puhutaan. Ja niinhän siinä kävi. Nyt on entistä huonompi olo.. Jos jo kartoitus on tällaista niin pelottaa mennä psykoterapiaan.
Kommentit (14)
Ahdistus laantuu kyllä, mitä pidemmälle pääset prosessissa.
Ihan normaaalia että kun vaikeita asioita auotaan ja niistä puhutaan ahdistus aktivoituu.
Se ei katoa minnekään jos kaikki haudataan ja yritetään unohtaa, se kaikki jää sinne sisälle etkä pääse siitä koskaan. Tuo on osa prosessia ja tyypillisesti alussa muuttuu pahemmaksi ennenkuin alkaa helpottaa hoidon edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaalia että kun vaikeita asioita auotaan ja niistä puhutaan ahdistus aktivoituu.
Se ei katoa minnekään jos kaikki haudataan ja yritetään unohtaa, se kaikki jää sinne sisälle etkä pääse siitä koskaan. Tuo on osa prosessia ja tyypillisesti alussa muuttuu pahemmaksi ennenkuin alkaa helpottaa hoidon edetessä.
Ei katoa muttei myöskään ahdista. Jos elää nopean, aktiivisen elämän niin miksi niitä ongelmia pitäisi kaivella. Terapia ei sovi kaikille eikä ole edes tarkoituksenmukainen. Tyyliin kärsi,ahdistu useampi vuosi terapiassa josta vielä maksat paljon ei ole kaikille ratkaisu. Aina ei edes helpota.
Olen eri meiltä. Pitkän traumaterapaian käyneenä väitän,että ammattitaitoinen psykoterapeutti tai psykaitrinen sairaanhoitaja osaa arvioida minkä verran ja missä tahdissa potilas voi asioitaan läpi käydä. Liika on liikaa. Hoitajien kanssa rupattelut ovat usein aivan tyhjänpäiväisiä. Psykoterapeutti osaa ja ymmärtää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaalia että kun vaikeita asioita auotaan ja niistä puhutaan ahdistus aktivoituu.
Se ei katoa minnekään jos kaikki haudataan ja yritetään unohtaa, se kaikki jää sinne sisälle etkä pääse siitä koskaan. Tuo on osa prosessia ja tyypillisesti alussa muuttuu pahemmaksi ennenkuin alkaa helpottaa hoidon edetessä.
Ei katoa muttei myöskään ahdista. Jos elää nopean, aktiivisen elämän niin miksi niitä ongelmia pitäisi kaivella. Terapia ei sovi kaikille eikä ole edes tarkoituksenmukainen. Tyyliin kärsi,ahdistu useampi vuosi terapiassa josta vielä maksat paljon ei ole kaikille ratkaisu. Aina ei edes helpota.
Juuri näin.
En tiedä sinusta mutta aika moni näyttää luulevan että terapia on kivaa.
Olenko ymmärtänyt oikein, että terapiatyyppejä on useita erilaisia. Mistä tietää mikä "tekniikka" sopii parhaiten?
-ohis
Puhuminen auttaa loppujen lopuksi. Mitä useamman kerran sä kerrot samat asiat, sen helpompaa niiden kertominen on ja sen paremmin sä pystyt hyväksymään mitä on tapahtunut ja ymmärrät itseäsi ja tunteita mitä asia sinussa herättää. Aluksi se puhuminen pelottaa, mutta kun sä oot asiat saanut käsiteltyä sä pystyt vaikka halutessasi olemaan jollekin toiselle vertaistukihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaalia että kun vaikeita asioita auotaan ja niistä puhutaan ahdistus aktivoituu.
Se ei katoa minnekään jos kaikki haudataan ja yritetään unohtaa, se kaikki jää sinne sisälle etkä pääse siitä koskaan. Tuo on osa prosessia ja tyypillisesti alussa muuttuu pahemmaksi ennenkuin alkaa helpottaa hoidon edetessä.
Ei katoa muttei myöskään ahdista. Jos elää nopean, aktiivisen elämän niin miksi niitä ongelmia pitäisi kaivella. Terapia ei sovi kaikille eikä ole edes tarkoituksenmukainen. Tyyliin kärsi,ahdistu useampi vuosi terapiassa josta vielä maksat paljon ei ole kaikille ratkaisu. Aina ei edes helpota.
Koska ne ongelmat yleensä vaikuttaa elämänlaatuun.
Terapian tarkoitus on purkaa pahaa oloa aiheuttavia tunnemuistoja jolloin tunne-elämässä tapahtuu paljon. Itseäni auttoi kun kirjoitin tunteistani ja kokemastani. Ja annoin tunteille tilaa! Pahinta on kun ihminen työntää vaikeat tunteensa pois ja keksii korvaavia toimintoja, esim ylensyö, ryyppää, addiktoituu johonkin jne. Kipeät tunteet tuntuvat kipeiltä! Mutta mikään tunne ei ole väärä, on vaan annettava sille lupaa olla... sen vaikutus vaimenee ajan myötä.
Oletteko te käyttäneet lääkkeitä kun odotitte pääsyä psykoterapiaan?
Ap
Psykoterapiaan pääsy on hyvin vaikeaa tällä hetkellä, palvelut ruuhkautuneet. Toivon mukaan AP saat apua.
Tarkoitus on raivata itselle elintilaa ja oivaltaa omat toimintatavat suhteessa toisiin.
Toimii kumpaankin suuntaan.
Ihmiset on erilaisia ja kun asia ottaa enemmän kuin antaa, on aika kääntää kokka kohti parempia vesiä.
Hoidon tarkoitus ei ole unohtaa, vaan käydä asiaa läpi. Tästä alkaa ne ongelmat kun ihminen mielellään unohtaisi trauman ja jatkaisi elämää.