Lue keskustelun säännöt.
Käytkö sisäistä dialogia?
04.03.2024 |
Vai kuinka ajatuksesi koostuvat pääsi sisällä?
Itse puhun pääni sisällä, ihan omalla äänelläni. Esitän kysymyksiä ja pohdin vastauksia. Puhun tavallaan siis koko ajan.
Näen myös ajatukset usein myös kuvina, hyvin tarkkoina ja eläväisinä.
Itselleni oli yllätys kun kaveri sanoi ettei hän ns. Puhu itselleen. Mietin että miten ihmeessä hän sitten esim esittää itselleen kysymyksen että mitähän sitä söisi tänään tai että onko jokin asia oikein vai väärin?
Kommentit (18)
Mun sisäinen maailma on enempi mielikuvamaailmaa. Toki joskus köyn dialogiakin, varsinkin kun itseviha nostaa päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ikäänkuin sisäinen toinen ihminen, joka heittää minulle ideoita, ehdotuksia ja kysymyksiä. Toimin sitten niiden mukaan. En varsinaisesti keskustele itseni kanssa. Kyseessä ei ole mikään ääni, joka käskee minun tehdä jotain vaan vähän kuin yksityinen neuvonantaja.
Vierailija kirjoitti:
En puhu itselleni, en näe kuviakaan.
Ilmeisesti en siis ajattele
Miten sait "idean" vastata tähän? Jos et ajattele niin mikä on se voima joka saa sinut toimimaan?
Välillä on hiljaista, välillä dialogia. Mutta koskaan ei ole tylsää!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikäänkuin sisäinen toinen ihminen, joka heittää minulle ideoita, ehdotuksia ja kysymyksiä. Toimin sitten niiden mukaan. En varsinaisesti keskustele itseni kanssa. Kyseessä ei ole mikään ääni, joka käskee minun tehdä jotain vaan vähän kuin yksityinen neuvonantaja.
Jos pysähdyt nyt kuuntelemaan tuota ääntä jota tavallaan et edes kuule, niin puhuuko se sun omalla äänelläsi vai jollain muulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu itselleni, en näe kuviakaan.
Ilmeisesti en siis ajattele
Miten sait "idean" vastata tähän? Jos et ajattele niin mikä on se voima joka saa sinut toimimaan?
En osaa sanoa ideoista mutta oon hyvin kädentaitoinen ja ongelmanratkaisukykyinen ilman ajattelua :D
Toki ajattelemattomuus voi johtua siitä että olen mies🤔
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikäänkuin sisäinen toinen ihminen, joka heittää minulle ideoita, ehdotuksia ja kysymyksiä. Toimin sitten niiden mukaan. En varsinaisesti keskustele itseni kanssa. Kyseessä ei ole mikään ääni, joka käskee minun tehdä jotain vaan vähän kuin yksityinen neuvonantaja.
Välillä mietin, onko se sisäinen puhe se kuuluisa järjen ääni? Tai kyllähän se neuvoo, mutta kuinka järkeviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ikäänkuin sisäinen toinen ihminen, joka heittää minulle ideoita, ehdotuksia ja kysymyksiä. Toimin sitten niiden mukaan. En varsinaisesti keskustele itseni kanssa. Kyseessä ei ole mikään ääni, joka käskee minun tehdä jotain vaan vähän kuin yksityinen neuvonantaja.
Jos pysähdyt nyt kuuntelemaan tuota ääntä jota tavallaan et edes kuule, niin puhuuko se sun omalla äänelläsi vai jollain muulla?
Ei se varsinaisesti puhu, tätä on vaikea selittää. Ne ideat, ehdotukset ja kysymykset vain ovat, tai tulevat sillä sekunnilla kun niitä tarvitaan.
Juu, vaikeaa vain päästä jakautuneen persoonani kanssa yhteisymmärrykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen kysymys. Olen aina vaan olettanut, että kaikki keskustelevat itsensä kanssa kuten minäkin. Ehkä se joillain on erilaista tai niin automaattista, ettei asiaa koskaan tule ajatelleeksi.
Itse käyn jatkuvaa dialogia ajatuksissani, ja myös aktiivisesti ohjaan sisäistä puhettani. En esimerkiksi anna sen luisua moittivaksi tai toivottomaksi liian pitkäksi aikaa, ja kyseenalaistan omia pään sisäisiä ehdotuksiani päivittäin. Jos sisäinen ääneni alkaa kuulostaa ahdistuneelta, pysähdyn keskustelemaan itseni kanssa asiasta.
Minulla ei ole lainkaan visuaalisia mielikuvia, kaikki ajatukset ja muistot ovat siis sanallisia. Ehkä tästä syystä olen tietoisempi ajattelustani, koska se ei ole niin automaattista, vaan rakentuu kielellisenä prosessina.
Puhun ja näen värillisinä kuvina. Osa kuulemma näkee mustavalkoisena. Outoa miten paljon ajattelun prosessi poikkeaa eri yksilöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on nykyään hyvin dialogipainotteista. Vietän siis todella paljon aikaa yksin. Sinkku, ei paljon aktiviteetteja. Haastan jatkuvasti itseni miettiessä vaikkapa nyt valtion talousarviota, energiapolitiikkaa tai jotain yksittäistä filofista kysymystä.
Ei, en ole älykkö. Nämä nyt tulivat vain ekana mieleen. Dialogissa siis ääni haastaa näkemykseni vasta-argumentein joka kantilta, kunnes pystyn muodostamaan jonkun mielipiteen asiasta.
Tavatessani ihmisiä enemmän ajatteluni muuttuu visuaalisemmaksi ja empaattisemmaksi. Musaa kuunnellessa tunteet peittävät dialogin ja tällöin ajatteluuni tulee yllättäen myös värit ja intuitio. Näin käi myös teatterissa ja näyttelyssä, elokuvaa katsellessa.
Kieli on ajattelun työkalu, mutta ajattelu ei ole typistettävissä pelkäksi kieleksi. Esim. monille neroille on saattanut jokin idea vain pulpahtaa alitajunnasta ikään kuin ei-kielellisesti. Tai vähän niin kuin puhuisi (riittävän hyvin) vierasta kieltä: ajatuksista syntyy sanoja (ei koko ajan käännetä mielen sisällä) eikä niinkään sanoista ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on nykyään hyvin dialogipainotteista. Vietän siis todella paljon aikaa yksin. Sinkku, ei paljon aktiviteetteja. Haastan jatkuvasti itseni miettiessä vaikkapa nyt valtion talousarviota, energiapolitiikkaa tai jotain yksittäistä filofista kysymystä.
Ei, en ole älykkö. Nämä nyt tulivat vain ekana mieleen. Dialogissa siis ääni haastaa näkemykseni vasta-argumentein joka kantilta, kunnes pystyn muodostamaan jonkun mielipiteen asiasta.
Tavatessani ihmisiä enemmän ajatteluni muuttuu visuaalisemmaksi ja empaattisemmaksi. Musaa kuunnellessa tunteet peittävät dialogin ja tällöin ajatteluuni tulee yllättäen myös värit ja intuitio. Näin käi myös teatterissa ja näyttelyssä, elokuvaa katsellessa.
Tämä sama, tosiaan puhe väistyy jos on enemmän ihmisiä ympärillä, sekä keskittyessä lukemaan, elokuvaan yms.
Ehkä internetin kysymykset ja vastaukset vievät myös ihmisten aikaa, tai videot. Ellei ota aikaa sisäiselle ajattelulle myös. Joillakin työelämä ja muu, ellei järjestele aikaa paremmin. On tärkeä huomata onko ne tosiaan omia ajatuksia ja inhimillinen hyvä lähtökohta (vaikka on realisti) vai onko aivopesty, mikä kaikki vaikuttaa sisäiseen ajatteluun. Onko muiden vaikutus tai alkoholin, vai onko kirkas ajatus, sydän ja sopivan maadoittunut (ei liikaa).
Ei ole sisäistä dialogia, en käy mitään keskustelua tai kuule ääntä. Asiat vain tapahtuvat, kuin tietokoneella. Jos pitää päättää mitä syön tänään, minä vain jotenkin fiilistelen sen käymällä läpi vaihtoehtoja ikään kuin käsitteinä tai kuvina. Se tuntuu enemmän tunteelta kuin keskustelulta. Kuvittelen miltä ruuat näyttävät, tuoksuvat ja maistuvat ja mikä vetää eniten puoleensa sillä hetkellä.
Mutta mikä on hassua, joskus yksin ollessa saatan sitten puhua ajatusprosessini ihan ääneen, vaikka sille ei ole mitään tarvetta sinänsä. Se on vaan jotenkin kivaa, tai jotain.
Ei ole sisäistä dialogia, ajatukset ovat fiiliksia, mielikuvia, häivähdyksiä. Tästä syystä ns. sisäistä puhetta on itseni lähes mahdoton kontrolloida koska sitä ei ole - vain fiiliksiä joiden pohjalla varmaan uskomuksia. Eli en huomaa esim. negatiivisuutta helposti mikä on tosi harmi. Ulkoisesti olen äärimmäisen analyyttinen, kuulemma. Mutta sisäinen puhe on täysin olematonta. On vaikea uskoa että jotkut kuulevat päässään äänen
En puhu itselleni, en näe kuviakaan.
Ilmeisesti en siis ajattele