Voiko taantunutta parisuhdetta herättää eloon?

Joka päivä alkanut olla haikea kun tämä 2v vanha suhde ei ole enää entisensä. Rakkautta, kumppanuutta ja toisesta välittämistä on, mutta läheisyys kadonnut ja intiimisti oleminen ei tunnu juuri miltään. Asiat voisivat silti olla paljon huonomminkin ja siksi lähteminen ei ole päällimmäisenä mielessä.

Alkaa vaan näkymään erilainen perhe- ja koulutustausta. Ikäännymme toki molemmat, mutta silti 5v ikäero tuntuu hankaavan juuri nyt kun toinen on siirtymässä selkeämmin keski-ikäisyyteen kuin toinen. Uskoisin sen olevan ihan luonnollista, että aiheuttaa suhteelle suuren haasteen.

Se on vaan niin surullista, että nykyään kun poistumme kotoa jonnekin, niin tunnelma on alakuloinen ja enemmän haikeana seuraan ihmisten ilmoilla muiden ihmisten ulospäin näkyvää hehkua ja onnea.

Tämä on henkisesti todella raskasta, koska aina kun olen alkamassa hyväksymään lopun olevan lähellä, ilmestyy hän yhtäkkiä eteeni täynnä vastustamatonta viehätysvoimaa joka sumentaa mielen. Sitten taas kuukauden ajan on riitaisaa ja kaikki ajatukset menevät ristiin enkä koe mitään vetoa.