Me paljon kehitysvammaisten kanssa tekemisissä olleet ja olevat

Toisaalta aika monet suomalaiset esim pitävät kahvista, että mistä se sitten johtuu?

Mutta kehitysvammaisilla se kahvintarve on usein ihan omaa luokkaansa.

kiinnostaakin, että vaikuttaako kofeiini jotenkin eritavalla kehitysvammaisen aivoissa verrattuna ns terveeseen.

kun juo pari pannullista päivässä kahvia.

mielenkiintoista.

johtuisiko kahvitaukojen rytmittävästä vaikutuksesta tai kahvihetken normiudesta, kahvipöydässä istuminenhan on aikuisten tapa?

Kahviinkin jää koukkuun. tämäkin voi olla yksi syy.

itsekin olen kahvikoukussa. tulee armoton päänsärky, jos yrittää olla päivän ilman kahvia.

Mulla on kehitysvammainen lapsi, ja kiva tietää, että se tulee pitämään kahvista. Nyt täytyykin kertoa sille, vaikka se ei koskaan eläissään ole edes maistanut kahvia.



Tämä oli surkea provo.

eikä normaaleja, joten en ihmettele kahvinjuontihimoa yhtään.

Onhan joillakin kehareilla tapana vaikka kaivaa mulkkunsa esiin ja runkata julkisesti, jos mieli tekee. Eivät siis pysty hillitsemään itseään.

Kaikki kehitysvammaiset eivät juo kahvia kupillistakaan elämänsä aikana. Useat ei tarkoita samaa asiaa kuin kaikki.

Näin kertoi osastolla työskentelevä ystäväni. Sanonta "tykkää kuin hullu puurosta" saattaa siis perustua johonkin.

Itse asiaan: oma arvaukseni on, että kehitysvammaiset jostain syystä addiktoituvat helpommin. Uskovat viinan ja tupakan olevan pahasta, koska niin heille kerrotaan, mutta kahvista ei varoitella. Syntyy helposti "sallittu" riippuvuus.

mutta kenelläkään heistä ei ole kahviin sen kummempaa suhdetta kuin tavallisella, terveellä suomalaisellakaan.



En ole edes kuullut mistään tuollaisesta erityisestä kahvinhimosta.

mutta sukulainen (kehitysvammainen) pyytää aina kahvia kylään tullessaan ja juo sitä niin kauan kuin riittää. Kotonaankin juo paljon kahvia.

töissä tuli huomattua.oisko myöskin kyse rutiinista?

kehitysvammaisten kanssa elämäntyönsä, ja olin itsekin harjoittelijana joitakin jaksoja hoitokodissa. kysyin kerran syytä tuohon käsittämättömän hurjaan kahvihimoon, ja hän arveli, että syynä olisi 'kielletyn hedelmän houkutus': vaikka kahvi ei ole sinänsä kielletty herkku, on se kuitenkin säännöstelty. hoitohenkilökunta pitää kahvitaukoja. kahvitaukoja odotetaan, ne rytmittävät päivää, rentouttavat, ja niiden aikana henkilökunta voi jutella keskenään työasioista: kahvitaukoja odotetaan, ja hoidokit huomaavattämän. keharit pyrkivät olemaan enemmän älykkäiden, taitavien hoitajiensa kaltaisia, ja nostavat siksi alitajuisesti kahvin ihme-eliksiiriksi. 'juo kahvia, niin olet kuin hoitajat'. jotain sellaista... siitä se kierre sitten syntyy ja tarttuu hoitokodissa keharista toiseen.

kuullutkaan, vaikka olen kehitysvammaisten ohjaajana toiminut kymmenisen vuotta. Toki jotkut tykkäävät paljon kahvista, jotkut jostain muusta. Ja kahvihetket ovat tärkeää yhdessäoloa, mutta mistään kehitysvammaisille ominaisesta kahvifiksaatiosta en ole kuullut...