Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kasvatettiinko sinutkin niin että aina piti olla hiljaa ja tyytyä osaansa eikä kannustettumissään asiassa?
01.03.2024 |
Itse olen kokenut tuon osan. Vanhemmat ovat syntyneet heti sotien jälkeen. Nyt kun itsekin on ikääntynyt ja tajunnut, että mitään kannustimia ei ollut kosskaan ja ainoa keskustelukeino oli lyödä - äiti löi isän ollessa töissä ja kun isä tuli kotiin äiti itki isälle että minä olin ollut niin tuhma että häntä sattui käsiin kun löi minua rangaistukseksi - sitten vasta tulikin selkään ja kuinka montakaan rottinkista mattopiiskaa hajotettiinkaan pakaroihini.
Oma vika kun en ole tajunut vaatia parempaa. Lapsuuskodin ideologia oli se, että kaikki kirjat ovat "Tex Willereitä" ja pois tehokkaasta työajasta. Mitä se työ sitten oli - vaikkapa lumesta jo kolatun pihan lakaisua varpuluudalla ettei naapurin "Seppo" joudu häpeään kun tulee tontilleen.
Kouluja en ole siis osannut käydä, työt ovat olleet pätkätöitä ja nyt lähempänä eläkeikää olen tajunnut että kaikki on mennyt päin prinkkalaa - ei ole parisuhdetta, ei kiinteää omaisuutta, ei säöstöjä - ei mitään joka turvaisi tulevaisuuden.
Yksinäinen, köyhä tulevaisuus siis luvassa. Jos joku nuori lukee tätä - ottakaa irtiotto duunariarjesta ja lukekaa kunnon tutkinto, mutta ylpeäksi älkää alkako.
M 58
Kommentit (10)
Väkivalta lapsia kohtaan kammottavaa. Kokemus pyrittävä ohittamaan ja suunniteltava oma tulevaisuus. Milloinkaan ei ole myöhäistä aloittaa esim opiskelu tai harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kasvatettu noin. Päinvastoin kannustettiin. Vanhemmat syntyneet 1930-luvun alussa.
Meillä oli osittain sama meininki. Nöyryys tuli lestaadiolaisuudesta, toisia tuli palvella. En saanut tukea opiskeluun, mutta kaveriporukka veti mukanaan maisteriksi asti. Aivan varmasti olisin parempi ihminen vanhempieni mielestä, jos olisin nöyrä uskovainen köyhä kotiäiti. Saan vieläkin niskaani ilkeilyä, mutta olen tottunut enkä jaksa enää välittää.
Ei todellakaan, aina kannustettiin ja keskusteltiin kaikenlaisista asioista. Vanhemmat 1923 syntyneitä.
No huh. Vanhempani ovat myös sodan jälkeen syntyneitä, eikä todellakaan ollut tuollaista. Kannustettiin, rakastettiin, sain olla äänessä ja sanoa mielipiteeni. Eikä todellakaan lyöty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapsuudenkodissa piestiin joka asiasta. Tunteita ei saanut näyttää ollenkaan. Jos itkit, nauroit kuuluvasti tai jos naamalla oli tympeä ilme, sait selkään jne. Opiskelemaan kyllä kannustettiin ja sehän onkin sitten erinomaisten vanhempien ansiota, että me lapset pärjätään hyvin elämässä. Mun vanhemmat on syntyneet 70-luvulla.
Must tuntuu et tän koko kansan ongelma on toi. Suurinosa on kasvattanu omat lapsensa just silleen että pidä naamas kiinni ja kuuntele mitä auktoriteetti sanoo.
Sit jos joku lapsi/nuori on alkanu ite jossainvaiheessa kyseenalaistaa jotain tai kysymään vähän isompia kysymyksiä tästä maailmasta ja systeemistä, on vaan sanottu että "mitä sä nyt tollasia" ja jätetty koko juttu siihen.
Siihenhän alistaminen perustuu. Luodaan kuva missä sinä et ole mitään ja joku muu aina tietää kaiken paremmin.
Tää on se ongelma.
Se mitä te itse voitte tehdä, on se että katkasette tän kierteen. Opetatte omat lapsenne ajattelemaan itse.
Mä annan esimerkin:
Mun 5 vuotias lapsi alkoi kyselemään kerran KUUSTA asioita, miten kuu pysyy taivaalla, onko siellä ketään, pystyykö ihminen olemaan siellä, miksi kuu on avaruudessa yms yms yms yms
Mun vastaus lapselle oli tämä: Mitä sä itse mietit miksi se on siellä? mitä sä itse mietit pystyykö ihminen olemaan siellä? Mä heitin sille lapselle sen pallon siinä asiassa, mä annoin lapsen viedä sitä keskustelua ja sitten mä vaan heitin sille itse kysymyksiä, eli mä flippasin sen koko asian ja aloin itse kyselemään. Me saatiin ihan hyvä keskustelu aikaiseksi.
Eli siis kasvatusmalli ei ollut "ole hiljaa ei tollasia tarvi puhua"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon syntynyt -64 ja kyllä muistuu fyysiset kuritukset mieliin. Olen aina ollut alisuorittaja ja muutenkin ollut aina varpaillaan työympäristön ihmisiin ja on kysellyt neuvoja liiankin kanssa. Koskaan en ole itseeni luottanut juurikaan missään.
Alue: Aihe vapaa
Olen kyllä saanut piiskasta ja remmistä sekä joutunut arestiin lukkojen taakse. Oli vanhempieni käsitys kunnon kansalaiseksi kasvattamisesta. Mutta kyllä he kannustivat käymään kouluja ja hankkimaan kunnon ammatin. Hyvistä arvosanoista palkittiin. He maksoivat keskikoulun ja lukion kustannukset mukisematta ja tukivat vielä yliopisto-opintojen aikana.
Nuo turhat puuhat muistan kyllä. Kirjoja sai lukea, mutta silti patistettiin esimerkiksi haravoimaan ihan siistiä pihamaata (siis sitä soran kattamaa osaa tai syksyllä muutamia varisseita lehtiä, joita tuli kokoajan lisää) tai juurikin luutimaan kolatun pihan kinosten reunoja. Tehtäviini kuului myös muun muassa räsymattojen hapsujen oikominen.
Puuhailu johti siihen, että olin nuorempana neuroottisen siisti. Iän myötä olen oppinut olemaan piittaamatta siitä, että välillä huushollissa on sekaista.