Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua

Mitä mieltä tässä elämässä on enää. Tuntuu että minun intellektuaalinen huippuni ajoittui noin 28-31 vuoden ikään ja nyt iän lähestyessä 35 vuotta olen tuomittu pelkkään syvenevään tylsistymiseen, kyynistymiseen, tyhmistymiseen ja kaiken toistoon hiipuvalla intohimolla. En halunnut koskaan tavallista elämää, vaan halusin todella ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse ja kurkottaa tuntemattomaan. Mitään siitä ei kuitenkaan jää käteen, vaan kaikki oli vain tyhjän arvan raaputtamista.