Päätin juuri, että menen synnyttämään yksin. Mies ei pääse mukaan,

Mä haluaisin kauheasti miehen mukaan, että voi jollekin urakalla narista, mutta lasten hoidollisista syistä johtuen se voi olla kyllä mahdottomuus. Toinen mistä mä oon tykännyt on se, että mies sit kylvettää vauvan ja kuvaa etc. Mut eihän ne miehet ennenkään saleissa olleet.

miehen lisäksi siihen on vaikea kuvitella ketään paikalle. Vieraat ihmiset, ammattilaiset, taas ovat asia erikseen.

jos mies ei pääsisi.

toisella kertaa (lapseton!) siskoni oli mukana ja nyt kolmannella kerralla mies pääsi mukaan.



Kyllä oli paljon mukavampaa kun oli joku, kenen kanssa jutustella. Vaikka lyhyitä synnytyksiä nuo ovat olleet. Eka kesti 8 tuntia (joista kuusi olin sairaalassa), toinen puolitoista (tosin olin maanut jo neljä päivää sairaalassa käynnistämisen takia) ja kolmas kuutisen tuntia, joista ehdin olla vartin verran sairaalassa ennen kuin vauva oli maailmassa.

mun mieheni olisi varmaan ollut tosi pettynyt jos ei olisi voinut olla mukana. Hän kun tuli jokaiseen ultraankin mukaan.



Synnytyksessä olisin itse ollut tosi YKSINÄINEN ilman miestäni. Vaikka kätilöt auttoivat minkä ehtivät, niin oli ihanaa kun oli mies vierellä jonka kylkeen painaa päätä kun sattui niin saakelisti!



Mieheni haki vettä, silitti otsaa, pyyhki hiuksiani kasvoilta, hieroi selkää ja ponnistusvaiheessa piti polvitaipeesta ja tuki selkää. Olin tavallaan melkein mieheni sylissä kun kirkuen ponnistin ja pelkäsin oikeasti kuolevani tuskaan. Mieheni turvallinen läsnäolo valoi uskoa ja ihan oikeasti auttoi.