Hermo menee 2v:n nukkumaan käymiseen!! AARGH!

toinen ei :)

Juuri nyt kuuntelen taas kun meillä vedetään kamalaa kiukkukiljuntahuutoa tuolla 2-vuotiaan taholta. Meidän lapsi on jotakuinkin ollut helppo nukutettava ja helppo nukkuja ollut ikänsä. Kuukausi sitten kuviohin astui kuin nappia painamalla taapero, joka tappelee iltaisin nukkumaan menoa 1-2 tuntia. Siihen päälle yöheräilyt, jotka saattaa maksimissaan kestää 3 tuntia putkeen. Kuka vaihtoi meidän lapsen?

Meillä kanssa oli 1-2v helposti nukahtava, läpi yöt nukkuva lapsi. Ja nyt illat ovat nukutusshowta. Alettiin ensin istua uudestaan sängyn vieressä kunnes nukahti n.1.5h päästä, mutta tuloksena oli, että alkoi kaivata meitä myös yöllä, joten alkoi juosta viereemme aamuyöstä, mutta ei sitten nukahtanut siihen vaan saattoi alkaa väsymyksestä uhmaraivon. Ajattelimme olevan uniassosiaatio-ongelma, joten palasimme vanhaan nukutustapaan, eli katsomme olohuoneessa tv:tä (tai kirjoittelen täällä musiikkia kuunnellen) ja sitten komennamme vekaraa takaisin sänkyyn. Nyt parin viikon kohdalla yöheräämiset ovat taas loppuneet ja iltakin sujuu jo n.5llä peittelyllä. Minkäänlaisesta kantamisesta taikiinnipidosta sängyssä ei ollut meillä apua, ne vain saivat muksun ylikierroksille. Mutta kiristystä käytän, eli sanon, että pää tyynyyn ja pötkölleen tai äiti ei peittele. Ja ai niin, päiväunet saa kestää enää vain tunnin. Tsemppiä!

Mullakin kahden ekan kanssa oli nukkumaan meno vaikeaa, sai tosiaan kiristellä hampaita ja kantaa lapsi monta kertaa takaisin.

Nyt tämä iltatähti 2v. menee itse sänkyyn kun iltarutiinit hoidettu, kiipeää petiin ja käpertyy uniasentoon pupu kainalossa. Joskus jos on erittäin väsynyt, saattaa livahtaa sänkyyn niin etten huomaa, pesen esim. itse hampaita. Kun toinen melkein nukkuu jo hampaat pesemättä ja päivävaatteissa, en raski herättää.

Niin ne vaan on erilaisia.

Miljoona kertaa illassa vietiin takaisin, ei puhuttu jne., mutta aina vaan tuli sängystä pois. Aikaisemmin nukahti hienosti itsekseen kuten isommat lapsetkin aina. Ja ei riittänyt kuopuksella, että vietiin muutama ilta takaisin, kyse oli varmaan puolesta vuodesta. Vieläkin tulee joskus harvoin sängystä pois istumaan alimmalle rappuselle, mutta nyt jää kyllä sänkyyn, kun uudestaan viedään. Nyt ikää reilut 4v.



Ja ei kauheasti lohduttunut aikanaan kommentit, että takaisin vaan, muutaman päivän jälkeen vähenee. Meillä ei kymmenen kertaa illassa riittänyt ja se jatkuijatkui ja jatkui. Onneksi se aika jäi taakse.



Mutta ei siihen varmaan auta kuin sinnikkyys. Takaisin vain ilman ylimääräistä huomiota.



Voimia!!