miksi tulee haikeus ja pakkomielle

Usein jos katson jonkin elokuvan tai sarjan joka on mielestäni erityisen hyvä tai koskettava niin elokuvan jälkeen tulee surullinen olo kun se loppuu. Oma elämä tuntuu merkityksettömältä ja tyhjältä. Ainakin viikon mietin elokuvaa päivittäin kokoajan.

Esimerkkinä katsoin toissapäivänä elokuvan Härmä ja jotenkin se kesä, vanha aika, romanttisuus sai olon niin haikeaksi. Haluaisin vaan elää sellaista vanhaa aikaa ja kesää edes yhen kesän. Haluaisin löytää miehen joka olisi romanttinen niinkuin elokuvissa ja vanhan ajan tyyliin kohtelias.

Myös suomalaisten vanhanajan laulajien tarinat kiehtoo. Tanssilavat ja kesät ja se ihana musiikki soittimineen. Ilman somea.

Vaikea selittää tuntemuksia mutta voiko kukaan samaistua? Onko tämä normaalia? Itseä vähän häiritsee kun tiedän haikailevani hirveästi jotain mitä en tule saamaan.