Ymmärrätkö kätilöä, joka sanoo synnyttäjälle, että ei saa huutaa?
Kommentit (42)
ei siihen huutoon. Eli ymmärrän kätilöä!
mulle sanottiin, ettei KANNATA huutaa suoraa huutoa vaan kohdistaa sekin energia oikein hegittämiseen ja työntämiseen. ja se oli aivan täyttä totta!
ponnistusvaiheessa se vie tehoja ponnistuksesta ja avautumisvaiheessa vie vaan sinulta voimia. parempi keskittyä hengittämiseen tai liikkumiseen
ihan yhtä paljon
molemmat tekevät työtään
kun eh huutanut vaan mumisin ja joo ihan oikea ohje oli.
ja kätilö sanoi että älä huuda, ja naurahti päälle. Ihan ystävällisesti sanoi. Ymmärrän kyllä hyvin :-) Sattu vaan niin perkeleesti se ponnistaminen, onneks ei kestäny kun 2 min...
Huutaminen vie tehot ponnistuksesta. Ja lisäksi elämä ei ole elokuvaa.
kätilö pakotti huutamaan ponnistusvaiheessa, kuulemma rentouttaa, huusin siinä sitten väkisin vaikka ei ois huudattanu ja kyllähän se vauva sit nopeesti tulikin!
mullekin sanottiin niin ekalla kerralla.
Eikö niin siis olisi saanut sanoa?
tuossa mielessä, että energia on käytettävä muuhun. Mutta semmosta "kyllä se synnyttäminen kuule sattuu" -kuittailua en ymmärrä ollenkaan.
Mä olen huutanut kurkku suorana kaikissa synnytyksissä, eikä onneksi kätilö ole kieltänyt. Huusin siis ponnnistusvaiheessa. Enemmän mulla energiaa olisi mennyt hukkaan, jos olisin huutoa pidätellyt, ja huutaminen tosiaan rentoutti. Ponnistukset kesti 10, 5 ja 2 minuuttia.
töissä kuunnella jatkuvaa suoraa huutoa karjumista.
Ammatinvalintakysymys tietty.
Mutta en itse henk- koht. mä kyllä kokenut että huutamine olis auttanut sitä synnyttämistä tai kivun sietämistä mitenkään.
pitäisi sanoa selittäen, että huutoon menevä energia saataisiin parempaan käyttöön.
Muuten voi tuntua aika tylyltä tokaisulta.
Huutaminen vie avautumisvaiheessa kipua pois, tämä on tiedetty jo vuosituhansia, mutta tieteellinen selitys on, että se rentouttaa lihaksia ja auttaa näin avautumaan. Lisäksi kivun sietäminen helpottuu, kun voi fokusoida siihen huutoon.
Ponnistusvaiheessa huutaminen niin ikään rentouttaa lantion ja vatsanseudun lihaksia - mutta ei kannata huutaa itseän näännyksiin.
Huuto ja äänen tuottaminen kivun lievityksenä ovat unohtuneet lääkkellisen kivunlievityksen myötä. Synnyttäjän pitäisi olla passiivinen ja maata rauhassa, vaikka liikkuminen ja huutaminen, laulaminen jne. lievittävät kipua.
Itse koin huudon nimenomaan vievän pois kivusta. Pääsin omaan maailmaani jossa keskkityin huutoon, en kipuun. Ehkä joku laulaminen olisi kätilöiden mielestä mukavampaa mutta itselle ei. Ja huudosta huolimatta ponnistusvaihe ei oo ollu kummassakaan synnytyksessä yli 10 min.
Mulla tuli ponnistusvaiheessa murinaa. Joka kerta kätilö komensi lopettamaan, vetämään uudestaan henkeä ja yrittämään uudestaan mutta ilman murisemista. Se oli mielestäni häiritsevää ja oli vaikea keskittyä siihen, että oho, murinaa, nyt kätilö komentaa, nyt lopetetaan muriseminen ja ponnistaminen ja odotellaan taas seuraavaa supistusta. Lopulta lakkasin kuuntelemasta kätilöä ja tein just niin kuin tuntui, murisin vain menemään ja saman tien se vauva olikin siinä silmien edessä.
Kätilö sanoi että eipä hän näin rauhallista synnyttäjää ole tainnut tavata.
leffasta suoraan, niin ymmärrän.