Kotivanhemman ja perheenelättäjävanhemman suhteen tasapaino?

Meillä tämä ainakin menee niin, että minä olen kotiäiti, joka hoitaa ensisijaisesti lapset ja mies käy töissä ja tuo palkkapussinsa perheen hyväksi. Iltaisin ja viikonloppuisin jaetaan perheen arki, tekemättä jääneet kotityöt ja omat harrastusajat yhdessä.



Minä olen kotona se röyhkimys. Mies melkeinpä palvoo minua ja löytää kyllä sitä "munaa" itsestäänkin, vaikka hällä onkin tällainen vaimo. Kun ärähdän jostakin tai käyttäydyn "äijämäisen itsekkäästi", niin siitähän vain seuraa, että mies on entistä hullumpana minuun. Kyllä se tietää, että teen paljon lastemme eteen ja aina ei voi vain tehdä ja jaksaa. Edellyttäen tietysti, että olen myös hyvännäköinen niin, niinkuin onneksi olenkin. Enkä ole tyhmä. Enkä käyttäydy tietysti huonosti koko aikaa, vaan vain silloin, kun sattuu huvittamaan tai ärsyttämään tai potuttamaan...