Lue keskustelun säännöt.
Erilainen elämänkatsomus parisuhteessa
21.02.2024 |
Mieheni on hyvin maallistunut ja materialistinen ihminen, joka ei päätään vaivaa hengellisillä asioilla, tai ylipäätään millään syvemmällä ajattelulla. Minä taas pohdin usein elämän ja asioiden merkityksiä, ja uskon Jumalaan. Minua on alkanut yhä enemmän vaivaamaan mieheni pinnallisuus. Hän on toki hyvä aviomies ja isä, mutta hän odottaa minun tukevan esimerkiksi enemmän töitä tekemällä hänen pyrkimyksiään materian vuoksi, vaikka itsellä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ovat lapset ja koti, ei raha ja tavara. Onko kellään muilla ollut vastaavia ongelmia?
Kommentit (20)
Kuinka alunperin tulit valinneeksi puolisoksi eri arvoilla ja elämänkatsomuksella olevan miehen? Onko siis ollut alusta asti samanlainen, ja oletko sinä ajatellut aina näin kuin nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet miehellesi ihan vääränlainen, mutta ilmeisesti halusit esittää jotain muuta/parempaa siinä vaiheessa kun tutustuitte jotta suhde vakiintuisi ja pääsit perustamaan perheen.
Nämä asiat pitäisi huomioida jo kumppania valitessa. Lapsia ei tällaisiin suhteisiin kannata tehdä.
Yhteiset arvot ja tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkein peruste kumppanin valinnassa.
Se riittävän samanlainen elämänkatsomus on parisuhteen perusta eikä ilman sitä kannata edes jatkaa tapailua seurusteluun saati perheenperustamiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein arvot unohtuu koska "mä haluun". Eräälläkin vauvakuumeisella naisella tuntui kaikki järkitoiminta lakkaavan kun otti minut kiikariin siittäjäksi vaikkei voitaisi yhteensipimattomampia olla.
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat pitäisi huomioida jo kumppania valitessa. Lapsia ei tällaisiin suhteisiin kannata tehdä.
Paitsi mistä olisin osannut arvata, että nainen kilahtaa viimeisen lapsen muutettua kotoa, alkaa vaatia minulta veganismia ja itkeskelee oravien kohtalosta ilotulituksissa?
Ei stana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat pitäisi huomioida jo kumppania valitessa. Lapsia ei tällaisiin suhteisiin kannata tehdä.
Paitsi mistä olisin osannut arvata, että nainen kilahtaa viimeisen lapsen muutettua kotoa, alkaa vaatia minulta veganismia ja itkeskelee oravien kohtalosta ilotulituksissa?
Ei stana...
Juurikin näin. Aloittaja ei ottanut huomioon, että vaikka miten löytäisi arvoiltaan samanlaisen puolison, jomman kumman arvot saattavat muuttua suhteen aikana. Minunkin exäni hurahti uskoon ja erohan siitä seurasi.
VAIKEUDET OVAT VÄISTÄMÄTTÄ ALKANEET JA PÄÄTTYVÄT EROON !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa. Muista sitten mietiskellä jumalaa kun lapsen kengät ovat hajalla, eikä ole varaa ostaa uusia, miehen rahoja kun et arvosta, etkä tavaraa, niin lapsilla on isänsä luona isän hankkimat tavarat, eikä niitä ehjiä kenkiä sinun luo tule. Tämä tee selväksi miehelle, ettei hän erehdy antamaan mitään lapsille hankkimaansa lasten mukaan luoksesi, sinun luona vain mietiskellään jumalaa.
Väität että lapset on tärkysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta vakaan talouden tuomaa turvaa et heille silti halua, koska joku mielikuvitusjamppa. Mene terapiaan ja hanki psykoosilääkitys.
Vierailija kirjoitti:
VAIKEUDET OVAT VÄISTÄMÄTTÄ ALKANEET JA PÄÄTTYVÄT EROON !
Ei tartte huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä asiat pitäisi huomioida jo kumppania valitessa. Lapsia ei tällaisiin suhteisiin kannata tehdä.
Mutta kun oli se haave siitä perheestä. Nyt kun haave on toteutunut miehestä on tullut tarpeeton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha tulee aina ensin. Työ, harrastukset, läheiset ja ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset arvot ja tulevaisuuden tavoitteet ovat tärkein peruste kumppanin valinnassa.
Silta elää väistämättä ja kummankin pään on kasvettava mukana. En minä ole enää se sama ihminen kuin joskus parikymppisenä.
Täällä kritisoidaan sitä, että itse on kumppanin valinnut ja arvot pitäisi olla tiedossa jo seurustelua aloittaessa. Käsi ylös oikeasti kuinka moni on esimerkiksi 19-vuotiaana ollut niin kypsä, että osaa ajatella 10 tai 20 vuotta eteenpäin? Harva osaa niitä omia arvojakaan siinä vaiheessa määritellä kovin tarkasti saati sitten valita kumppania sillä perusteella. En ainakaan itse koe nyt 40 vuotiaana olevani kovinkaan samanlainen maailmankatsomukseltani kuin olin parisuhteeni alussa 20 vuotiaana. Eikä varmasti ole puolisokaan.
En ole aina ollut mitenkään hengellinen, en varsi aisesti ateistikaan, mutta tapakristittyjä olemme olleet molemmat. Nyt vanhemmiten uskoni on vahvistunut. Kyse ei ole siitä etteivätkö lapseni tarvitsisi kenkiä. Osallistun perheemme taloudellisiin menoihin yhtä lailla kun miehenikin. Kyse on siitä, että mies haluaa uusia autoja, merkkivaatteita, yms. Hänellä on kallis maku, eikä meillä olisi siihen oikeasti varaa. Ja nämä asiat vaatisivat minultakin enemmän työntekoa, jotta voisin maksaa perheemme kuluja vieläkin enemmän, jotta mies voisi sitten laittaa omat rahansa luksustavaroihin. Ap
Ei ole. Kun sellaista miestä ei oteta. Tulisi kai ero ja sinkkuus, tai henkisempi mies. On hyvä ajatella lapsia että on rahaa heille juu, mutta on ihmisiä joilla on erilaisia pyrkimyksiä, ettei ole pelkkä työ. On vaikea saada uraa nykyään ja osalla rajoitteita. Ellei ole paikka jossa valmistaa jotain turvallisesti, niitä ei juuri ole tai myydä jotain materiaa. Tosin onneksi on luomutuotteet, mutta niitä kauppoja jo on.
Ihan mahdollista on silti sovussa elää ja olla onnellisiakin.
Pitää vaan olla joustava puolin ja toisin ja antaa toisen olla oma itsensä.
Syytteleminen ja asioiden kärjistäminen kannattaa unohtaa. Kannattaa myös miettiä puolison hyviä puolia. Hyvinkin erilaiset ihmiset voivat toisiaan rakastaa ja olla onnellisia, jos tahtoa on.
Ei se aina vaihtamalla parane.
Väärä mies sinulle! Vaihtoon!