Miten olette vähentäneet itsenne vertailua muihin? (ulkonäön kannalta)
Hauskinta tässä on se, että en ole edes nykyajan tiktok riippuvainen. Olen tietoinen ihan oikeasta elämästäkin, mutta kyse on iästäkin. Eikö nuorena kuulukin näyttää hyvälle?
Omaa ulkonäköä kun lähtee peilin edessä analysoimaan, niin tulee mietittyä, että onko tässä nyt mitään hyvää. Tuntuu, että kaikki asiat ovat vastakohtia sille, mitä pidetään hyvinä. Ei ole ikinä kehuttua ulkonäköä missään muodossa.
Miten sitten vanhetessa kun on jo valmiiksi ruma?
Kommentit (6)
Lähinnä, että miten itsetunto ei laskisi niin paljon kun näkee itseä paljon paremman näköisen ihmisen.
En ole hyvännäköinen, mutta miksi se ei haittaa? Tähän haluaisin vastauksen.
Ap
En ole koskaan vertaillut itseäni muihin. Olen hyväksynyt itseni, jopa teini-iässä, joka yleensä katsotaan "vaikeaksi" iäksi. Nyt vanhempana olen edelleen tyytyväinen itseeni.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vertaillut itseäni muihin. Olen hyväksynyt itseni, jopa teini-iässä, joka yleensä katsotaan "vaikeaksi" iäksi. Nyt vanhempana olen edelleen tyytyväinen itseeni.
Haluatko avata tätä "hyväksymisprosessia"? Miksi ei tule huonoa omatuntoa tai kateutta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vertaillut itseäni muihin. Olen hyväksynyt itseni, jopa teini-iässä, joka yleensä katsotaan "vaikeaksi" iäksi. Nyt vanhempana olen edelleen tyytyväinen itseeni.
Haluatko avata tätä "hyväksymisprosessia"? Miksi ei tule huonoa omatuntoa tai kateutta?
Ap
Mistä pitäisi tulla huono omatunto? Ei näe syytä kadehtia ketään. En vietä aikaani peilin edessä etsimässä itsestäni virheitä.
En käytä somea, en vertaile itseäni muutenkaan. Riittää kun välillä tulee joku mies flirttailemaan, siitä tiedän että i still got it.