Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneet ihmiset, älkää astuko tähän ansaan
13.02.2024 |
Kun te olette esim kaupassa tai ohitatte jonkun toisen kävelijän kadulla, älkää laittako päätänne alas, älkääkä myös tuijottako luurianne.
Se mitä siinä käy on se että te "antaudutte" sille tilanteelle ja päästätte sen toisen osapuolen itsenne päälle. Se on ihan puhdassta kehonkieltä mikä vaikuttaa myös yläkerrassa. Te tavallaan päästätte sen asian mikä teitä ahdistaa itsenne päälle ja alistutte sille.
Tehkää mielummin niin että pää ylhäällä ja katsotte niitä ihmisiä ketkä kävelee teitä vastaan ja pitäkää puhelin taskussa.
Te huomaatte että kukaan ei oikeasti tuijota teitä ja nyt te ootte itse sen tilanteen herra
Kommentit (9)
Minä tein noin kun naapuri tuli vastaan niin se tuijotti ja virnuili ivallisesti eikä sanonut mitään, se aiheutti sen että juoksin takaisin kotiin itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie laitan aina puhelimen äänettömälle enkä ota sitä taskusta ollenkaan kun olen ulkona
Antaudunpas. En jaksa kiusata itseäni pakollisia sos. tilanteita enempää.
En koskaan kävele luuria tuijottaen, liikenteen ja ympäristön suhteen kannattaa olla skarppina. Lisäksi osa ihmisistä on sen verran arvaamattomia, että kannattaa liikkua aistit valppaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä katson maahan kun kävelen ihan senkin takia etten liukastuisi. En katso vieraita ihmisiä suoraan silmiin kun menen ohi. Minulle ollaan ihan ystävällisiä. Ja vaikka introvertti olen niin kyllä minä puoleni osaan pitää.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein noin kun naapuri tuli vastaan niin se tuijotti ja virnuili ivallisesti eikä sanonut mitään, se aiheutti sen että juoksin takaisin kotiin itkemään.
Jos se olin minä, näin sinut kun tulit vastaan. Kävelit pää pystyssä ja katsoit minua. Yritin hymyillä iloisesti. Näytit vähän epäluuloiselta ja jäykältä. Mietin että minussa on jotain outoa. Vessapaperia kengässä? Ei. Oudot vaatteet? Ehkä. Yritin vieläkin hymyillä, mutta en uskaltanut moikata. Ainakin vaatteet ovat vanhat ja kuluneet. Ehkä näytin muuten väärältä, liian lihavalta tai laihalta? Rumalta. Se se oli, näytin rumalta ja se kiinnitti huomiosi. Paheksuit minua. Ihan niin kuin minulla ei olisi lupa kävellä täällä koska näytän oudolta ja rumalta. Ja vaatteet ovat epämuodikkaat.
Tunsin oloni hyödyttömäksi, tarpeettomaksi ja tosi yksinäiseksi. Menin silti kauppaan. Se on pakollinen rutiini, ja kaupan kassa tervehtii ja hymyilee. Hän kiittää ja toivottaa hyvää päivänjatkoa. Joskus tulee vaihdettua muutama sana. Kyllä ymmärrän että työn puolesta, ele lämmittää silti. Ei minulla muutakaan ole.
Kerroit, että juoksit kotiin itkemään. Ensi kerralla sanon moi, ainakin yritän. Sitten vasta hymyilen vähän. Harjoittelen peilin edessä, ettei se näytä hölmöltä virnistelyltä. Tai ivalliselta. Mietin etukäteen mitä sanon. Vaikka jotain säästä. Jos aurinko paistaa, sanon että ihana ilma. Jos ei paista, sanon kamala ilma. Ehkä me emme sitten tulkitse toisiamme niin väärin. Ehkä emme pelästy toisiamme ja mene kotiin surullisina.
Tai sitten et moikkaa takaisin etkä edes pysähdy. Jos niin käy, tiedän että ajattelet minusta jotain epämiellyttävää. Sää on silti turvallinen puheenaihe, siinä ei voi mokata. Kukaan ei naura eikä suutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ap keskittyisit hoitamaan omia ongelmiasi. Anna muiden olla sellaisia kuin ovat, juuri niin arkoja tai itsevarmoja kuin sattuvat olemaan. Ei ole sinun asiasi kontrolloida muiden käyttäytymistä tai ylemmyydentuntoisesti ylentää itseäsi neuvomaan muita. Kannattaa miettiä miksi sinulla on tarve tehdä niin?
Useasti näkee juurikin tuota puhelimeen menoa