Lue keskustelun säännöt.
pitäiskö mut heittää susille?(suhteesta)
28.11.2010 |
Ollaan siis nyt oltu päälle 7 vuotta yhdessä, lapsikin on, mutta yllättävää, että nyt kun on lapsi niin ei miehen kanssa oikeastaan ole mitään yhteistä....
Olen ottanut pari kertaa puheeksi eron, mutta ei hän halua, eikä siis tietenkään paranna tapoja, olen kyllästynyt sanomaan samoja asioita viikosta toiseen.
No asia on niin, että taidan oikastaan olla lapsen ja rahojen takia yhdessä, ei mies hirveästi tienaa, mutta on se helpompaa yhdessä ja nyt kun ollaan jo oltu noinkin kauan yhdessä niin jotenkin jo tottunut siihen ihmiseen aika paljon, seksi ei minua kiinnosta siis en tunne minkäänlaista seksuaalista vetoa miestä kohtaan...
Olenko nyt ihan typerä? Pariterapiaa olen ehdottanut, mutta sekin olisi mun hoidettava... miksi mies ei halua erota, mutta ei myöskään tee suhteen eteen mitään?
Tiedän, että miehet nyt ovan yksinkertaisia, mutta onko pakko olla noin tyhmiä?
Kommentit (6)
ihan sika hyvä kakkonen =) eli kauanko olet omassa huoneessa asunut? tekeekö siis mies sitten mitään muuta kun valittaa?
itse olen vielä hetken lapsen kanssa kotona ja teen kaikki hommat siis en niistä valita, saas sitten nähdä kun itsekin olen töissä, että miten käy..
ajattelin kirjoittaa lapun jääkaapin oveen, että mitä kukin tekee, milloin on kenen siivousvuoro jne =))
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mielestä kaikki on hyvin ja ainoa ongelma se, että minä valitan. Opettelisin olemaan tyytyväinen niin kuin hänkin on. Ongelmana se, että mies ei tee kotitöitä, ei välitä perheestä, elää omaa elämäänsä. Ja joka kerta kun otan eron puheeksi, katsoo minua ihmeissään ja sanoo, että se on kuule toi sun asenne joka mättää, ei meidän liitto. Hän on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä eli vika on minussa, joka en ole.
Pariterapiassa käyty, siellä mies kertoi saman ja aivan ihana terapeutti sanoi minulle, että kuuntele miestäsi äläkä stressaa kotitöistä! Haloo, lapset on ruokittava, töissä on käytävä jne.
Terapian ainoa hyöty oli se, että muutin omaan huoneeseen ja lopetin kaikenlaisen miehen huomioimisen. Nyt se on mies, joka valittaa, että on niin väärin, kun en tee kotitöitä (siis pese vaatteitaan, siivoa jälkiään jne.) Totean terapeutin käskeneen jättämään stressin pois ja juuri niin tein.
Ei, en ole tainnut, kun en ole muuttanut omaan huoneeseen. Mutta tulipa hyvä idea, kiitos!
että suurin rakkauden osoitus lapsille on rakastaa lasten isää -- outo hyyppä, eikö?!
Mä en vaan enää osaa, mua niin ärsyttää tuon ukon touhut, mikä lie miesten vaihdevuodet varmaan monossa, ei sytytä yhtään...
Miehen mielestä kaikki on hyvin ja ainoa ongelma se, että minä valitan. Opettelisin olemaan tyytyväinen niin kuin hänkin on. Ongelmana se, että mies ei tee kotitöitä, ei välitä perheestä, elää omaa elämäänsä. Ja joka kerta kun otan eron puheeksi, katsoo minua ihmeissään ja sanoo, että se on kuule toi sun asenne joka mättää, ei meidän liitto. Hän on tyytyväinen, lapset ovat tyytyväisiä eli vika on minussa, joka en ole.
Pariterapiassa käyty, siellä mies kertoi saman ja aivan ihana terapeutti sanoi minulle, että kuuntele miestäsi äläkä stressaa kotitöistä! Haloo, lapset on ruokittava, töissä on käytävä jne.
Terapian ainoa hyöty oli se, että muutin omaan huoneeseen ja lopetin kaikenlaisen miehen huomioimisen. Nyt se on mies, joka valittaa, että on niin väärin, kun en tee kotitöitä (siis pese vaatteitaan, siivoa jälkiään jne.) Totean terapeutin käskeneen jättämään stressin pois ja juuri niin tein.