Yhteen muutto

Mistähän johtuu kun nyt alkoi jänistämään naisystävän kanssa yhteenmuutto. Pari vuotta ollaan jo seurustelu, ja sinällään meillä on kaikki hyvin parisuhteessa. Jotenkin vaan se ajatus että sitten ollaankin ihan oikeasti menossa saman katon alle. Kerkesin jo tottua siihen, siis tähän eronneen poikamiehen elämään, että on omaa aikaa, saa tulla ja mennä ihan oman aikataulun mukaisesti. Niin sanotusti olemaan oman elämän seppä.

Mites muilla? Onko se vaan hetken jänistystä uuden edessä, vai pääseekö tästä vapauden menetyksen tunteesta eteenpäin ja yhteiselämä lähtee kumminkin rullaamaan ihan omalla painollaan?