Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksestä 5viikkoa ja ahdistaa
28.11.2010 |
Ahdistaa ja masentaa. Vartaloni on pilalla. Minulta on riistetty omat jutut, kun joutuu olemaan lapsen kanssa koko ajan. Haluaisin näyttää samalta kuin ennen synnytystä. Edelleenkin hirveät raskausarvet roikkuvasta amahsta puhumattakaan ja en edes halua kuvitella, miltä rinnat näyttävät kun imetys on ohi. Alapää on kamalan näköinen.
Synnytys oli hirveä kokemus. Sellaista kipua en ole kokenut koskaan. Kesti 20tuntia. Olen ehkä hieman katkeroitunut, että jouduin kokemaan sen.
Haluaisin harrastaa jo liikuntaa, mutta pelkään, että lantiopohjalihakset eivät ole vielä niin hyvässä kunnossa, että liikunta olisi hyvä idea.
En tiedä jaksanko nauttia vauvan kanssa olosta ja pelkään, että vauva aistii olotilani.
Miehelleni itkin äsken, mutta hän vain hoki, että vartaloni kyllä palautuu ennalleen ja meni nukkumaan.
Tätä en ihan elämältäni halunnut.
Kommentit (19)
Se mitä raskaus tekee kropalle yhdeksässä kuukaudessa, korjautuu suunnilleen samassa ajassa. Nykypäivänä näemme kuvia julkkiksista, jotka ovat bikinikunnossa kaksi kuukautta synnytyksestä, mutta tuollainen tahti ei ole mikään normi tai edes ihanne. Anna kehollesi aikaa ja aloita liikkuminen rauhalliseen tahtiin omaa vointia tunnustellen. Sinun arvoasi naisena tai ihmisenä ei mitata sillä, miltä vatsasi, rintasi tai alapääsi näyttävät.
Keskustele neuvolassa tuntemuksistasi koskien synnytystä ja tapahtunutta elämänmuutosta. Älä pode syyllisyyttä siitä, että vauva-arki tuntuu raskaalta. Pyydä rehellisesti apua. Neuvolapsykologin kanssa olisi hyvä puhua traumaattisesta synnytyskokemuksestasi, jottei se jää painamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin muutama vuosi synnyttämisen jälkeen, että kuinka sitä ihminen voikaan mennä niin sekaisin synnytyksesytä. sitä ei tajua etukäteen, millainen tapahtuma synnytys on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa. Kehoon, mieleen, ajatuksiin, koko elämään. Itsellä oli vielä ns.helppo synnytys ja silti olin , näin jälkeenpäin ajateltuna, aivan sekaisin ensimmäiset 3-4kk. muutos oli niin suuri koko elämään. Nyt toista lasta odottavana koitan valmistautua mahdollisimman hyvin synnytyksen jälkeiseen elämään, toivottavasti nyt oasisin ottaa asiat rennommin ja vähemmän muuttuneena =)
Itsellänikin oli helppo synnytys, mutta odotusaika oli aivan kaameaa! Synnytys todellakin pisti koko ihmisen ja elämän aivan sekaisin. Monelta kuulin, että kolmen kuukauden kohdalla jotenkin vain helpottuu huomattavasti, niin kävi itsellenikin. Tsemppiä noihin ensimmäisiin kuukausiin!!! Kyllä se vielä iloksi muuttuu :) Koita levätä aina kun siihen on mahdollisuus, äläkä ota stressiä kodin siivoamisesta! Ja muista syödä!
Ne kun pilaavat vain naisen kropan ja seksielämän. T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt yön jälkeen kaikki paremmin. Puhuin vähän mieheni kanssa näistä asioista ja päätettiin, että menen nuvolapsykologin puheille. Tosiaan fiilikset kuitenkin jo paljon paremmat, kun sai kerrottua jollekin tästä ahdistuksesta.
Olen melkein 100% varma, että minun kohdalla tämä oli ensimmäinen ja viimeinen raskaus/synnytys. Olen onnellinen tästä ainokaisesta ja yritän panostaa siihen nyt täysillä. Täytyy kyllä sanoa, että arvostus on noussut äitejä kohtaan tässä kuukauden sisällä. Olen alkanut myös ihmettelemään miksi kaikki puhuvat vain siitä, miten rankka kokemus synnytys voi olla. Harvat kutienkaan puhuvat, miten vaikeaa synnytyksen jälkeinen aika voi olla äideille.
Loppuksi täytyy vielä ihan ihmetellä tuota naurettavaa 'miehen' kommenttia. Luuleeko joku oikeasti, että silä on jotain painoarvoa, onko kommentoija mies vai nainen. Jätän nuo kommentit ihan omaan arvoonsa. Kaikilta ihmisiltä ei voi näköjään odottaa aivosolujen käyttöä, jos sellaisia edes viittaamaltani henkilöltä löytyy(jota epäilen vahvasti).Sen sijaan hienoa, että sain näinkin kannustavia kommentteja kanssasisariltani :)
suksi persieen täältä! Tollasta paskaa ei kuule tulla sanomaan juuri synnyttäneelle naiselle. Vitun idiootti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on vielä ne 50 vuotta aikaa tehdä vaikka mitä :). Elämä ei siihen yhteen vauvaan lopu, vaikka se silloin väsyneenä siltä tuntuu!! Pian olette lapsen kanssa jo luistelemassa :)
Ajatuksesi kuulostavat tutuilta, samaa oli itsellänikin aluksi. Älä luovuta! Mitä kauemmin olet ja elät vauvan kanssa ja mitä kauemmin synnytyksestä kuluu, sitä paremmalta elämä alkaa maistua.
Pyydä apua tarvittaessa ja jos tarvitset masennuslääkkeitä, älä kieltäydy niistä. Ja muista että vauva-aika kestää todellisuudessa vain hetken, vaikka päivät tuntuvatkin pitkiltä. Ota paljon valokuvia, se on kohta ohi :)
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksesi kuulostavat tutuilta, samaa oli itsellänikin aluksi. Älä luovuta! Mitä kauemmin olet ja elät vauvan kanssa ja mitä kauemmin synnytyksestä kuluu, sitä paremmalta elämä alkaa maistua.
Pyydä apua tarvittaessa ja jos tarvitset masennuslääkkeitä, älä kieltäydy niistä. Ja muista että vauva-aika kestää todellisuudessa vain hetken, vaikka päivät tuntuvatkin pitkiltä. Ota paljon valokuvia, se on kohta ohi :)
Voimia!
synnytyksen jälkeen hormonitoiminnan muutos vaikuttaa todella paljon. Itseään ei tunne aluksi ollenkaan.
Kehossahan tapahtuu todella paljon synnytyksen jälkeen.
Ja esikoisen kohdalla sitten vielä oikeasti se äidiksi tulo. Ei sitä vastuuta ja sitä että todella on sidottu vauvaan, voi etukäteen mitenkään tajuta.
Ja varmasti vaikean synnytyksen jälkeen on vielä vaikeampi tuntea vaan sitä äitiyden onnea.
Ihan varmasti aika auttaa ap sinua. Totut vauvanhoitoon ja hormonimuutokset tasoittuvat, saat itseäsi jo vähän takaisin.
Ja vaunulenkeillä tuulettuu pää ja se kroppakin palautuu pikkuhiljaa.
Tietysti on hyvä, että menet neuvolaspykologille, jos kärsitkin vaikka synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Mutta kyllä nuo sun tunteet jollain tasolla on ihan normaaleja. Sinua tuntematta ei tietenkään voi sanoa mietitkö jo liikaa.
Usko pois, että jo vuoden päästä alun hankaluudet ovat kaukaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa keskitytään ensin raskauteen, sitten vauvaan. Mutta olosi menee ohi ja huomaat että vauvasi on mitä ihanin.
t: neljän äiti, nuorin syntyi syyskuussa
Uskon, että tilanne helpottaa ajan kanssa. Uskon, että vartalosi kuntoutuu ennalleen ja vauvan kanssa tulee hienoa aikaa!
Sinulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu asiasta heti neuvolassa. Siihen on olemassa apua!
En tiedä, miten voisin auttaa...
Minulle synnytys oli helpompi ja vähemmän kivulias kuin olin etukäteen luullut. 20 kg raskauden aikana tullutta painoa katosi imetyksellä noin puolessa vuodessa. Mitat palautuivat 7 kk:ssa ennalleen. Tosin rinnat jäivät vähän pehmeämmiksi kuin aiemmin. Alapää palautui parissa kuukaudessa. Itse asiassa aloin saada lähestyssaarnaaja-asennossa orgasmeja, ilmeisesti emättimen asento jotenkin muuttui ja penis osuu alhaaltapäin paremmin klitoriksen seutuun. Seksielämä ei todellakaan huononnut synnytyksen jälkeen!
Uskon, että myöhemmin osaat nauttia äitiydestäsi! Se on oikeasti tosi hieno asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi muuta todeta, kuin että nyt se elämäsi tuntuu tuolta, mutta jo kuukauden päästyä tilanne on toinen. Eka vuosi meneehups vaan ja sitten jo helpottaa.
Koeta edes nauttia vauvasta. Mä lupaan, että se muuttuu pian.
En voi muuta todeta, kuin että nyt se elämäsi tuntuu tuolta, mutta jo kuukauden päästyä tilanne on toinen. Eka vuosi meneehups vaan ja sitten jo helpottaa.
Koeta edes nauttia vauvasta. Mä lupaan, että se muuttuu pian.
Sitä vielä, että sehän on elämän isoin kriisi ja muutos, ja siihen vielä hormonaaliste ISOT muutokset päälle... Ei ihme että ahdistaa! Aina kun tulee tuollainen olo, käy puolen tunnin ulkoilulla ja katsele ihmisiä. Elämä jatkuu.
Siis sitä, kun yhtäkkiä puolimetrinen mötkäle valtaa koko elämän, vaatii hirveästi osaamista ja itse on hajalla ja hukassa.
Oikeasti, et ole yksin ajatustesi ja kokemuksesi kanssa. Nyt on vielä niin helvetin pimeä vuodenaikakin, ettei mikään ihme että pää hajoaa. Koita päästä kotoa liikkeelle ja niihin mammapiireihin, joissa joka toisella on vähintään osittain samankaltaista kokemusta tai oloa. Sitä ei ehkä ihan heti sanota ääneen, mutta kannattaa itse vaikka rehellisesti paukauttaa, että "on tää paljon rankempaa kuin luulin, miten te kestätte".
Jos synnytys jäi vaivaamaan, pyydä synnäriltä jutteluaikaa kätilölle. Käykää yhdessä läpi mikä jäi kaihertamaan ja miksi. Synnytys sattuu aina, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta kätilön kanssa jutellessa voi ehkä saada uutta näkökulmaa, uutta tietoa tai muuta tukea.
Ota olosi puheeksi myös neuvolassa, kysy mistä saa tukea jos olo on tosi paha. Miehesi ei varmastikaan käsitä miltä tuntuu toipua synnytyksestä ja sopeutua äkkinäiseen, valtavaan elämänmuutokseen. Miehet perkeleet kun saavat edelleen käydä töissä, pääsevät ihan rauhassa aamusuihkuun, saavat nauttia kahvitauosta ja useimmiten naiset vielä yrittävät antaa miehelle yöllä unirauhan, kun "se joutuu heräämään aamulla töihin". Koittakaa jakaa kotihommat reilusti - sinä olet vielä toipilas ja tärkein kotihommasi on pitää vauva hengissä ja itsesi selväpäisenä.
Mun esikoinen on nyt 10 v., mulla on edelleen koko vatsa täynnä vaalenneita raskausarpia, mutta uusi mieheni ei ole niistä milläänsäkään. Kroppa palautui aikanaan, liivikaupan rintsikat nostavat tissit leukaan ja nautin elämästä perheeni kanssa. Silloin ekan lapsen kanssa, loppusyksyn pimeimpinä hetkinä vauva-arkea opetellessa tuntui siltä, että eli pelkkää mustaa putkea joka ei saatana lopu ikinä.
Nauttisit nyt siitä lapsesta!
Mutta kun KAIKKI SAATAVA HETI MULLE!!!!!!
Kyllä sää voit lähteä kävelylle, vauva jää isin kanssa kotiin.
Sun kropan kuuluukin olla NYT huonossa jamassa. Ei se ole mikään lopullinen olomuoto.
että olosi paranee ratkaisevasti muutaman kuukauden sisällä. Minullekin oli valtava yllätys, millaisia kielteisiä tunteita esikoisen syntymä nostattaa...en ehdi kirjoittaa kaikesta mutta lohdutan sinua seuraavilla havainnoillani:
-En tiedä, kuinka timmi olit ennen vauvaa, mutta itse olin hyväkuntoinen mutten kovin hyväkroppainen 170/62, ja nyt (lapsi 2v) olen erittäin hyväkuntoinen ja kiinteä 170/57. en ole koskaan ollut näin hyvässä kunnossa, ja näin hoikka viimeeksi 10 vuotta sitten!
-Olen nykyään paljon itsevarmempi ja elämäniloisempi, ja n. 10kk eteenpäin olen ollut aivan hurmiossa siitä, miten hauskaa lapsen kanssa on. elämä on PALJON parempaa kuin ennen lasta, vaikka ennen lastakin olin tyytyväinen elämääni.
Tsemppiä!
mutta ehkä hän olisi voinut hitusen enemmän käyttää aikaa juttelemiseen ja tsemppaamiseen. Kuule, 5 vkk on tajuttoman lyhyt aika..olet edelleen ihan hajalla ja rikki sekä henkisesti että fyysisesti. Silti sinulla on se ihana tulos siinä vieressäsi:-). Älä kiirehdi, älä hoppuile. Oletettavasti sinulla on aikaa harrastaa liikuntaa ehkä seuraavat 50-70 vuotta:-D! Nauti vauvasta ja siitä, että sinulla on lupa olla kotona, huilata, nukkua aina kun voit, levätä. Itke kun siltä tuntuu, kerro miehellesi jatkossakin, mitä ajattelet. Voit myös vihjata, että tarvitsisit enemmänkin tukea ja kannustusta! Et sinä ole miksikään muuttunut, vaikka vauva syntyi. Sinusta tuli äiti, mikä on osapuilleen parasta, mitä elämässä tapahtua voi, mutta toisaalta olet edelleen se ihan sama ihana ihminen, mitä olit ennen synnytystäkin. Ja jos tosissaan tuntuu siltä, että olet masentunut, kerrot siitä _heti neuvolassa!! On niin hurjan tavallista, että masennus iskee synnytyksen jälkeen. Älä itseksesi näitä mieti. Ja fiksu oletkin, kun tänne kirjoitit: et siis ole ihan yksin ajatustesi kanssa:-). Ja pidä se miehesi ajan tasalla...ja vielä: onnea vauvasta, onnea äidille:-)!