Aistiiko vauva jos sitä ei rakasta?

Se, että mietit koko asiaa, kertoo, että välität todella. On ihan tavallista, että vauva on vähän outo ja vieras. Rakkaus kehittyy ja kasvaa vähitellen ja vauva muuttuu joka päivä. Hän on ihan uusi ihminen elämässäsi. Anna teille aikaa. Puolen vuoden päästä olette molemmat erilaisia. 

Minkä ikäinen vauva sinulla on? Minulla esikoisen kohdalla äidinrakkaus iski vasta lapsen ollessa yli kuukauden ikäinen. Siihen asti lähinnä mietin, miten tämän voisi vielä perua. Hyvää huolta kyllä pidin vauvasta silloinkin.

Vauvalle rakkautta on se, että hänestä pidetään huolta. Ei sillä niin merkitystä ole, millaisia tunteita äidillä omassa mielessään liikkuu. Ne tunteet tosiaan voi vaihdella hormonaalisista ja isoon elämänmuutokseen liittyvistä syistä, mutta ei sillä ole mitään merkitystä. Rakkauden teot on ne mitkä merkitsee, eli se arkinen huolenpito ja läheisyys.

Riippuu siitä miten hoidat vauvaa. Masentunut vauva on surullinen asia.

Katsot silmiin ja hymyilet, syötät, vaihdat puhtaisiin ja kuiviin, annat nukkua riittävästi, laulelet ja juttelet, ja ulkoilet ja kyläilet vauvasi kanssa ja koko perhe yhdessä. Siinäpä se.

Vähitellen ja pikku hiljaa totutte toisiinne ja alatte kiintyä  enemmän. Siitä se äiti - lapsisuhde, isä-lapsisuhde ja uusi perhe kehittyy, joillakin nopeammin, toisilla hitaammin, sehän on luonnollista, kun on ihan uusi ihminen, uudet vanhemmat ja uusi kolmikko.

Älä ole liian ankara itsellesi. Opit ja totut kyllä. Toiselle rakkaus on ikuista lirkutusta ja vaikka mitä "näytelmää", toisille se on rauhallista yhdessä oppimista, kasvamista ja kehittymistä, enemmän tekoja kuin sanoja, enemmän yhdessäoloa kuin erossaliitelyä, enemmän tiedonhankintaa lapsentarpeista ja niiden ymmärtämystä kuin vain aikuisen näkemyksin ja ehdoilla pelaamista.

Jos väsyttää, pyri järjestämään itsellesi lepohetkiä tai omia lenkkeilyvuoroja tms. Jos kaipaat ympäristönvaihdosta, vieraile jonkun ystäväsi tai tuttusi luona. Jos kaipaat piristystä, käy kampaajalla, kosmetologilla tai osta nyt lopultakin se kiva pusero, josta olet kauan haaveillut tai se pöytälamppu, joka näyttää niin kivalta ja tulisi tarpeeseen. Kaikki pikku uudistukset ja niksit käyttöön. Ne voivat ihan oikeasti piristää vauva-aikana.

Kannattaa imettää vauvaa tai ainakin osa imettää jos mahdollista.

Imettäessä erittyvä oksitosiini on mielihyvähormoni, joka lievittää stressiä ja saa äidin tuntemaan olonsa luottavaiseksi. Imettävät äidit sairastuvatkin masennukseen harvemmin kuin äidit, jotka eivät imetä.

Imiessään rintaa lapsi saa ravintoaineiden ja kasvua tukevien tekijöiden lisäksi tärkeää, kokonaiskehitystä tukevaa läheisyyttä.

Hae apua

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa imettää vauvaa tai ainakin osa imettää jos mahdollista.

Imettäessä erittyvä oksitosiini on mielihyvähormoni, joka lievittää stressiä ja saa äidin tuntemaan olonsa luottavaiseksi. Imettävät äidit sairastuvatkin masennukseen harvemmin kuin äidit, jotka eivät imetä.

Imiessään rintaa lapsi saa ravintoaineiden ja kasvua tukevien tekijöiden lisäksi tärkeää, kokonaiskehitystä tukevaa läheisyyttä.

Joo, sikäli mikäli maitoa tulee. Mulla tuli tosi huonosti enkä nauttinut hommasta yhtään mutta parhaani yritin muutamia kuukausia pullomaidon ohella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa imettää vauvaa tai ainakin osa imettää jos mahdollista.

Imettäessä erittyvä oksitosiini on mielihyvähormoni, joka lievittää stressiä ja saa äidin tuntemaan olonsa luottavaiseksi. Imettävät äidit sairastuvatkin masennukseen harvemmin kuin äidit, jotka eivät imetä.

Imiessään rintaa lapsi saa ravintoaineiden ja kasvua tukevien tekijöiden lisäksi tärkeää, kokonaiskehitystä tukevaa läheisyyttä.

 

 

 

Joo, sikäli mikäli maitoa tulee. Mulla tuli tosi huonosti enkä nauttinut hommasta yhtään mutta parhaani yritin muutamia kuukausia pullomaidon ohella.

Sama itselläni. Mutta todella uskon että tuo imetys suojaa äitiä masennukselta. Koliikkivauva sai tuntemaan välillä olon siltä että tulisi hulluksi, mutta kuitenkin siitäkin ajasta selvittiin ja ihan ilman mieliala lääkkeitä.

Itsellä oli esikoisen kohdalla niin, että vauva tuntui jotenkin pelottavalta, kammottavalta, vaativalta ja vieraalta. Hän ei ollut yhtään näköiseni. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en varmaankaan rakastanut häntä. Mutta mitäpä tunteille mahtaa.

Lässytä enemmän, vauva rakastaa äitinsä ääntä. Pian hän hymyilee.

Ilman rakkautta hänestä tulee h0m0seksuaaIi