En pidä ihmisistä

En pidä kenestäkään muusta kuin perheestäni ja eläimistä (niin lemmikeistä kuin luonnon eläimistä). Lapsista pidän kylläkin enemmän kuin aikuisista ihmisistä. Ihmiset ovat ilkeitä toisilleen, esittävät vaan mukavaa mutta selän takana puhutaan pahaa. 

Voi johtua myös koulukiusaamis- taustastani että minun on hyvin vaikea luottaa ihmisiin. Minua itseasiassa jo nousee verenpaine siitä kuinka joillekin tulee tekohymy kasvoille joka häviää sitten sen siliän tien kun luulevat etten sitä näe. Aikuisuus on muutenkin väkinäistä suorittamista aina. 

Miten päästä eroon tästä pessimistisestä ja kyynisestä ajatuksesta että suurin osa ihmisistä on pahoja? Silti aina päivittäin pitää heidän kanssaan olla tekemisissä. En tykkää itsekään siitä esittämisestä ja aika usein vastenmielisyyteni varmasti näkyy naamastani enkä pysty sitä peittämään.