Poika nyhtää rahat, mitä tehdä?

Ohjaa heidät sosiaalitoimistoon. Kai poikakin saa Kelasta jotain?

Teet pojalle karhunpalveluksen jos et opeta häntä tulemaan toimeen omillaan. Ennemmin tai myöhemmin hänen pitää pärjätä sillä mitä hänellä on. Voit joko auttaa työnhaussa, hätätapauksessa tarjota hänelle jotain piha/remonttihommia tjms jolla voi ansaita vähän lisää rahaa, mutta vasteettoman rahan jättäisin antamatta. Ehkä voisit välillä viedä ruokaa mukana kassillisen kun käyt kylässä. Aikuinen ihminen ei Suomessa kuole nälkään kun voi saada työttömyystukea, asumistukea ja toimeentuloa, kunhan käyttää rahat järkevästi. Jos annat suoraan rahaa, hän jatkossakin laskee sen varaan ja olettaa sinun tukevan häntä taloudellisesti.

Millä summalla tuet häntä nyt kuussa ja kuinka vanha hän on?

Heillä jää vuorokauteen tunteja tehdä jotain palkallista. Eikö saa muussa kaupassa täyttä päivää tai poikasi tekee jotain puolipäiväistä tai etähommaa. 

Ei vastikkeetonta rahaa, siihen oppii.

No et anna enää rahaa. Voiko yksinkertaisempaa ratkaisua olla?

Sovi joku summa jonka annat, joka on riittävä, JOS on mistä antaa. Ja naisen vanhemmat voisivat myös tukea perhettä, hänen pitäisi kysyä heiltä reippaasti. Ehkä myöhemmin on parempi tilanne. Usein kaikilla paikkakunnilla ei ole sopivia työpaikkoja, orjapaja ei tuo lisää rahaa. Mahdollisimman riskitön pienyrittäminen, verot silti on siinä? Ehkä miehen tai naisen on joskus parempi olla kotona jos lapsi on pieni. Onko pojalla sopiva ala, pitääkö siitä vai onko se ollut raskas.

Mitä jos et anna rahaa? Uhkaileeko, esim välien katkaisulla? 

Aikuisen ihmisen pitäisi pärjätä omillaan. 

Tuo on turhan yleistä eikä sille voi mitään. Minullakin naisystävän poika lypsi äitinsä kuiviin vaikka poika tienasi töissä enemmän kuin äitinsä, ja minä jouduin sitten naisystävän elättämään suurimmaksi osaksi. Ei auttanut mikään ja erohan siitä meille tuli parin vuoden jälkeen.

Eiköhän se poika vähintään työmarkkinatuen saa ellei ole karenssissa.

Nyt ne rahahanat kii niinkuin olis  jo!

Kun poika on työkyvyttömyyseläkkeellä, niin turha ehdottaa töihin menoa. Kotihoidontukea ehkä saa, ja puolisonsa voisi yrittää saada enemmän työtä, mielellään parempipalkkaista.

Ei kannata koko elämäänsä käyttää lapsen kustantamiseen vaan ohjata hakemaan sosiaalietuuksia. Auttaa voi vaikka antamalla lahjaksi jotain tarpeellista, ehkä vähän tarpeetontakin.

Jos haluat auttaa, auta mieluummin lastenhoidossa niin, että poika menee töihin. Ei rahaa enää. Rahan antaminen ei ole millään tavalla sidoksissa rakkauteen.

Lopeta rahan antaminen. Niiden pitää oppia tulemaan toimeen omillaan. Ei sinun tarvitse elättää pienistä varoistasi aikuisia ihmisiä!

Toki voi auttaa taloudellisesti, mutta jos poika on jatkuvasti ruinaamassa rahaa, niin rahahanat kiinni heti.

Poika töihin tai kouluun ja sitten töihin. Älä tule hyväksikäytetyksi. 

Tee heille selväksi ettei sinulla ole enää rahaa....tyhjästä on paha nyhjäistä.

Jos sulla kuitenkin on sen verran varaa, että voit viedä heille joskus jotain ruokaa esim. leipää,juustoa, kananmunia tms hyödyllistä tai lapselle joku uusi vaate, niin tee se jotta saat itsellesikin hyvän mielen. 

Opeta heidät tekemään kaikki ruoka leipää myöten itse, siinä säästää ihan älyttömästi ja on hyödyllinen taito.

Tämä on muuten hyvin tyypillistä nykypäivänä kun monien vanhemmilla on varallisuutta, nuoriso ei opi elämään omillaan, ei opita tarkkaa rahankäyttöä ja nuorten elämään kuuluvaa "nuukailua" vaan kaikki pitää saada heti ja mielellään elää yltäkylläisyydessä. Sit otetaan pikavippejä ym ja velka kierre on valmis.

Jos hänellä on vaimo, ei kyse ole pojasta, vaan miehestä. Miehen tulee elättää vähintäänkin itsensä. Lopeta rahan jakaminen heti.

Vierailija kirjoitti:

Ei vastikkeetonta rahaa, siihen oppii.

Juuri näin. Nyt rahahanat kiinni!

Ohjaa hakemaan tukea hopelta, ruoka-avusta yms ja  selvittämään saavatko jotain tukea tms. Sitten voit vain sanoa että sinulla ei ole. Kumpi on eläkkeellä, sinä vai poika? Ehkä he tekevät kaikkea noita mutta kiva nyhtää äidiltä ylimääräistä kun siihen on totuttu. 

Suvussa on nuori eläkeläinen, jolla on kaksi fyysistä sairautta ja on lievästi autistinen. Kerran viikossa käy syömässä vanhemmillaan, muuten pärjää täysin omillaan eikä hae edes toimeentulotukea. Äitnsä kertoi, että ei koskaan pyydä rahaa mutta synttäreillä ja jouluna ostavat 50 euron lahjakortit ja enoltaan saa toiset. Ei voi käydä ruoka-avussa, koska sairauksien lisäksi on allerginen kotimaisille viljoille. Silti, kun tekee itse ruokaa (joskus ei jaksa mutta sitä varten löytyy onneksi jo hänenkin ruokavalioonsa sopivia eineksiä nykyään) katsoo tarkkaan kilohinnat ja miettii. Äitinsä tuntien lapset on opetettu säästäväiseksi ja omatoimiseksi ja tämäkin oli tarkoitus saada työelämään, mutta fyysinen sairaus räjähti pahana päälle opiskelun tuoman stressin vuoksi ja vei pari vuotta toipua.