Mitä äidin masennus ja itsetuhoiset puheet aiheuttaa lapselle?
Olen alkanut miettimään omaa lapsuuttani, äitini kärsi masennuksesta ja muistan hänen puhuneen minullekin joskus itsemurhasta ja omasta kuolemastaan, kun olen ollut alle kouluikäinen. Äidin masennus ei ollut kokoaikaista ja perushuolenpidon olen aina saanut. Ei myöskään väkivaltaa eikä alkoholismia. Muistan itsellänikin olleen lapsena epämääräistä pahaa oloa ja olin kovin kiinni äidissä. Onko täällä paikalla asiantuntijoita tai kokemusta omaavia, millä tavalla nuo asiat voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen?
Kommentit (5)
Ensimmäiset vuodet tuntui pahalta kuunnella. Sitten en enää välittänyt. Nykyisinkään en välitä. Kaikki kuolee aikanaan.
Aiheuttaa ahdistusta, itsensä syyttelyä, pelkoa, että äiti todellakin kuolee. Siitä voi seurata ettei lapsi pysty nukkumaan, ei pysty ja keskittymään kouluun tai ystävyyssuhteisiin, kun pelko vie ajatukset ja voimat. Tuo on vanhemmalta henkistä väkivaltaa, mikä vaikuttaa koko elämään.
Äidin itsemurhauhkailuja ja - yrityksiä ja arvaamatonta käytöstä oli täynnä koko lapsuus. Valtavaa pelkoa se aiheutti ja jonkunlaista levotonta käytöstä. Melko stabiili minusta on kuiten tullut enkä ole ollut ikinä kunnolla masentunut.
Minulle se teki pakonomaista miellyttämisen tarvetta ja varomista. Pelkotiloja. (Psykiatri selitti, että lapsi on avuton ilman äitiään ja sen pelkääminen johtaa pelkotiloihin ja ahdistukseen aikuisena.)
Myöhemmin ahdistusta. Olen lääkityksellä.
Sellainen on lapselle erittäin haitallista, aiheuttaa ahdistusta, mikä taas pitkään jatkuneen johtaa masennukseen, jota lääkitään helposti päihteillä. Ja näin on valmiina kierre missä sukupolvelta toiselle kiertää samat ongelmat. Ne pitäisi katkaista. Lastensuojeluun pitäisi panostaa.