Onko älykkyys ja elämänhallinta yhteydessä toisiinsa?

Kyllä se mielestäni voi ainakin osittain vaikuttaa. Suurin osa tuntemistani älykkäistä, myös hallitsevat elämäänsä hyvin. Vastaavasti monet tuntemani elämänhallintaongelmaiset eivät ole kovin älykkäitä.

Tietysti olisi kiinnostavaa mitkä muut tekijät tähän vaikuttaa ja ketkä koetaan vähemmän älykkäinä- adhd tmv nepsy asiat ?

kaikki palstan elämänhallintaongelmaiset ovat ainakin neron tasolla.

Miksi jotkut on syntyneet kultalusikka ahterissa ja toisilla ei oo mitään?

Miksi elämä on epäreilu?

Miksi toiset sairastaa ja toiset saa olla terveinä?

Miksi toinen on kaunis ja toinen on ruma?

Miksi kauneutta pidetään parempana ominaisuutena kuin järkeä?

Miksi nuoruus on hyve mutta vanha ja kokenut saa väistyä?

Älykäs saa elämänhallintansa tehokkaammin solmuun kun mieli on vaikeuksissa. Mutta älyllään pystyy myös auttamaan itseään korjaamaan ongelmiaan. 

Oma elämänhallintani on päällisin puolin katsottuna aika hentoa. Mutta olen selviytynyt elämässä vastaantulleista vaikeuksista huomattavan hyvin olosuhteisiin nähden, ja pystyn aina paremmin myös virittämään mielialojani ja elämäntapojani. 

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

Elätkö kuplaelämää?

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

No jos on lusikalla annettu ei kauhalla voi ottaa, pätee tähänkin. Vaikka kuinka opetat ei auta jos oppi ei mee päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Ymmärrän tämän, mutta ajattelen älykkyyden laajemmin kuin niin, että se kohdistuu yhteen asiaan. Monesti noilla yhden asian experteillä onkin mieli kokonaan siinä ja muu jää hunningolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

Elätkö kuplaelämää?

Eli? Ei hyvä elämänhallinta tarkoita, etteikö ongelmia olisi tai tulisi. Tietyllä oppineisuudella, kasvatuksella ja mentaliteetilla on vain helpompi ottaa ongelmat vastaan ja selviytyä niistä, löytää ja pyrkiä ratkaisuihin.

Tunteelliset ihmiset suoriutuvat ehkä keskimäärin heikommin älyllistä suorituskykyä vaativissa testeissä ja hankkivat helpommin erinäisiä elämänhallintaongelmia, koska heille kehittyy helpommin erinäisiä addiktioita ja maladaptiivisia coping-keinoja, koska heillä on enemmän itsetunto-ongelmia ja he ovat herkempiä erinäisille vastoinkäymisille. Tämän vuoksi ns. psykopaatit ovat yleensä melko älykkäitä tai ainakin pystyvät käyttämään kapasiteettiaan paremmin vaikeissa tilanteissa. Tämä ei tarkoita, etteikö tunteellinen ihminen voisi olla älykäs, tunteellisuus vaan häiritsee älyllistä suoriutumista. Lisäksi elämänhallintaongelmat ja hieman heikompi älykkyys voi liittyä kasvuolosuhteisiin, jotka eivät ole tukeneet kognitiivista kehitystä riittävästi. Ei ole ollut turvallisia kiintymyssuhteita, on enemmän stressitekijöitä ja tätä kautta sekä kognitiivinen kehitys että tunnesäätely häiriintyy, mikä voi näkyä myös ns. tunteellisuutena eli kyvyttömyytenä säädellä omia tunteitaan rakentavasti sekä voimakkaina hallitsemattomina tunteina. Mallioppiminen kulkee myös yleensä suvussa eli haitalliset tavat käsitellä ongelmia periytyvät osin mallioppimisen ja samaistumisen kautta. Eli älykkyys ei pois sulje elämänhallintaongelmia, mutta se voi korreloida paremman elämänhallinnan kanssa koska ne korreloivat samojen riskitekijöiden kanssa, mutta vastakkaisilla tavoilla. 

Ei se kyllä niin ole. Keskivertoihminen, keskivertoälykäskin pärjää parhaiten maailmassa, koska kaikki on rakennettu taviksia varten.

Ongelman oman toiminnan ohjaamisessa vaikuttavat arjen hallintaan, mutta eivät älykkyyteen. Aika tavallinen kuvio on, että ihminen on menestynyt opinnoissa ja työelämässä, koska on löytänyt itselleen kiinnostavan alan. Mutta sitten voi olla suuria vaikeuksia saada pidettyä kotia siistinä tai maksaa laskuja, vaikka rahasta ei olisi pulaa. Tai jos saakin hoidettua ne laskut, niin ei jaksa sitten ponnistaa ylimääräisiä rahoja sijoituksiin ja nollakorkoisella tilillä saattaa olla kymmeniä tuhansia euroja. Jonkinlaista elämänhallinnan puutetta kai sekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Ymmärrän tämän, mutta ajattelen älykkyyden laajemmin kuin niin, että se kohdistuu yhteen asiaan. Monesti noilla yhden asian experteillä onkin mieli kokonaan siinä ja muu jää hunningolle.

 

Älykkyys on kykyä ratkaista ongelmia ja prosessointinopeutta, se ei ole niinkään mikään mielipideasia että miten se älykkyys ajatellaan. Se, että arkiasiat jää hunningolle voi johtua ihan siitä että ne eivät ole kovin kiinnostavia ongelmia ratkaistavaksi, vaan tylsää rutiinia joka tuntuu tyhjänpäiväiseltä.

Tunnen montakin älykästä, joilla on ongelmia elämänhallinnassa.

Kyllä tottakai on koska elämänhallinta on elintärkeää. Täytyy vain ymmärtää mitä se tarkoittaa ja mitä se pitää sisällänsä. Jokaisella on myös omanlainen elämäntyyli sekä tapa elää ja asua joten kokonaisuus on tärkeä ymmärtää. 

Ei ne nämä pk-seudun tukipellet, joilla on elämänhallinta täysin hukassa kyllä mitään järjenjättiläisiäkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

No tietenkin tähän kommenttiin luuserit heti alapeukuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Onko se niitä Haavistolaisia? Jopa Sillanpääläisiä (ei Nobel voittaja) 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut on syntyneet kultalusikka ahterissa ja toisilla ei oo mitään?

Miksi elämä on epäreilu?

Miksi toiset sairastaa ja toiset saa olla terveinä?

Miksi toinen on kaunis ja toinen on ruma?

Miksi kauneutta pidetään parempana ominaisuutena kuin järkeä?

Miksi nuoruus on hyve mutta vanha ja kokenut saa väistyä?

- Jokainen syntyy johonkin perheeseen, perheitä sekä elämiä on paljon erilaisia.

- Elämä on epäreilua koska no, elämähän on!

- Kaikki sairastavat jonkun verran mutta olemme erilaisia ja meille myös tapahtuu esimerkiksi erilaisia asioita joten sairastamme kukin tavallamme eikä kehomme ole hallinnassamme sairauksien osalta. Moni sairaus on luonnolkisesti parantavaa. Joskus on sanottu että tie onneen vie kivun kautta ja mielestäni pätee tässäkin osittain ainakin.

- Jokainen on kaunis persoonallisella tavallansa joka tapauksessa mutta meillä on jokaisella mieltymykset jotka määrittelevät myös sitä miten me katsomme ja kuinka me miellämme ja näemme. Emme kaikki pidä samoista asioista.

- Itse olen järjen puolella enemmän mutta yleisesti nykyisin ulkonäkö sekä kaikki muu pinnallinen on ollut pinnalla. Ei osata arvostaa perusasioita.

- Aikansa kutakin, jokaisessa ikäluokassa on omat onnen hetkensä. Ei kannata ylistää ikuista nuoruutta sillä kaikki vanhenevat. Tähän on varmasti useita vastauksia mutta arvostuksen puute sekä ilkeys ja näköalattomuuskin vaikuttavat paljon.

Tässä joitakin vastauksia asiaan.