Ärsyttää miehen käytös: kun lapset kiukuttelevat ja ojennan
heitä, mies sanoo, ettei jaksa kuunnella meidän tappelemista ja "pakenee" suljettujen ovien taakse tai joskus jopa lähtee ovesta ulos. Siis, minä en tappele lasten kanssa vaan puutun heidän keskinäiseen rähinään tai muuten ojennan heitä. Aivan kuin mies olisi jollain "omalla puolellaan" ja minä ja lapset toisella. Vai ylireagoinko? Kiitos!
Kommentit (5)
sitten valvo toteuttamista - jos ja kun siitä tulee vastarintaa. Tällainen on esimerkiksi se, että ennen ruokailua pestään kädet. Pienempi järjestää usein kohtauksen tässä vaiheessa, mies tulee ruokapöytään sen sijaan, että kiikuttaisi käsien pesulle = huutokonsertille luodaan hyvät edellytykset ja minä saan syyt niskoilleni, kun sitten kiikutan kiljuvan lapsen käsien pesulle. Ärsyttävää!! Muuten ottaa pattiin, kun mies tuttavilleen sanoo varsinkin tyttärestämme, että on äitiinsä tullut temperamentissaan ja että minä ja lapsi sitten taistelemme. Enhän minä lapsen kanssa taistele! ap
Jos ei osallistu kasvatukseen niin turha sitten ladellakaan mitään sääntöjä, jos ei valvo niiden toteuttamista. Onko sillä joku lapsuustrauma, jos ei kestä kuunnella sun komentamista?
Meilläkin on väännetty samasta asiasta. Mies esim. antaa lapsen juosta voileivän kanssa ympäri kämppää ja minä sitten huudatan lasta viemällä keittiöön syömään. Mies ei kyllä (enää) pakene paikalta, vaan on alkanut huomaamaan että helpommalla päästään kaikki kun samat säännöt koskee kaikkia.
miehesi tulee olla sinua tukemassa ja pitää samat säännöt kuin sinä
- eikä paeta kuin teini
ethän sinäkään ap voi paeta?????