Eipä heru enää sympatiaa kotitöistä valittaville kotiäideille/-isille

Mulla on kolme alle kouluikäistä poikaa, joiden kanssa olen ollut kotona ja hoitanut samalla kotityöt lähes kokonaan (mies joskus imuroinut).

Toisinaan pidin sitä raskaana, mutta en enää ja nyt ymmärrän täysin sen työssäkäyvänkin tilanteen.



Nyt syksyllä aloitin työt ja tällä hetkellä teen kymmentuntista työpäivää 5 päivää viikossa ja lisäksi 1-2 4-6 h työpäivää, joten olen lähes aina töissä, tämä on toki väliaikaista (pari kuukautta), mutta silti on aika epäreilua, että mieheni on töissä liukuvasti keskimäärin 5h päivässä, lapset ovat hoidossa 7-8h päivä, ja mies valittaa jatkuvasti, kuinka hän joutuu tekemään kaikki kotityöt.



Hänen pitäisi siis päivän aikana viedä lapset hoitoon (pari kertaa viikossa, muuten minä vien), täyttää tiskikone ja toisinaan tyhjentää, täyttää pyykkikone ja vaihtaa pyykit kuivuriin, lämmittää lapsille ruokaa ja katsoa, että tavarat ovat suurinpiirtein paikoillaan illalla. tämä on niin vaikeaa.

Mä kuitenkin viikkaan vaatteet kaappeihin, teen useasti ruokaa, laitan lapset nukkumaan, huolehdin laskuista ja mieheni yrityksen laskutuksesta, ja tällä hetkellä myös kaikesta joulujärjestelystä, mies ei ole tehnyt joulun eteen mitään. Yhdessä yritetään hoitaa viikkosiivous, mutta helpommalla pääsen, jos lähetän miehen lasten kanssa ulkoilemaan ja siivoan itse.



Joten on se vaan karmeeta kuunnella töitten päälle nalkutusta siitä, ettei tee kotona mitään, kun kerran toinen saa olla koko päivän kotona.