Masentunut mutta jaksaa harrastaa?

Tiedän erään masentuneen, joka pakenee oloaan harrastamalla kaiken mahdollisen ajan. Liiallinen suorittaminen on pakenemista.

Voi olla korkean toimintakyvyn masennusta.

Kyseessä voi olla korkean toimintakyvyn masennus. Aktiivinen elämä ei poissulje masennusta

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään masentuneen, joka pakenee oloaan harrastamalla kaiken mahdollisen ajan. Liiallinen suorittaminen on pakenemista.

Masentuneelle tekee hyvää istua sängyn reunalla aamusta iltaan, päivästä toiseen ja tuijottaa tyhjyyteen.  Ei tule sitä pakenemista.

Korkean toimintakyvyn masennusta. Just joo. Höpön löpöä. 

Minulla on diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta ja pahimpina aikoina treenasin ihan joka päivä. Nykyään riittää sen 4-6 päivää viikosta. Jos en treenaa (tai tee töitä), niin olotilani pahenee.

Luulen sen johtuvan siitä, että jos en jatkuvasti suorita, niin silloin kerkeän ajattelemaan elämääni enemmän, jolloin huonot ajatukset pääsevät esille. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta ja pahimpina aikoina treenasin ihan joka päivä. Nykyään riittää sen 4-6 päivää viikosta. Jos en treenaa (tai tee töitä), niin olotilani pahenee.

Luulen sen johtuvan siitä, että jos en jatkuvasti suorita, niin silloin kerkeän ajattelemaan elämääni enemmän, jolloin huonot ajatukset pääsevät esille. 

Minulla oli tällainen kaveri, jatkuvasti menossa ja sen verran kävi asunnolla että hoiti kyllä eläimet ja nukkui siellä, yms.. sitten kun oli hetkenkään aikaa olla paikoillaan niin kaikki ikävät asiat alkoi pyöriä päässä. 

Ehdottomasti hyvä, jos jaksat tehdä jotain. Tutkimuksissakin on osoitettu, että esimerkiksi luonnossa liikkuminen on yhtä tehokas apu masennukseen kuin lääke. Vain sinä itse tiedät olosi, älä välitä vähättelijöistä. Ehkä heillä on avuton olo, kun eivät tiedä, miten voisivat auttaa.

Mulla oli tapana harrastaa ja mennä ihmisten llmoille väkisillä.

Otin aina naukun alkoholia ja toistin sen. Vei estot ja antoi pienen sykäyksen tai potkun että jaksaa. Sen puolitoista tuntia tai puolen päivän kilpailujen jaksoi olla pienessä tuiterissa tai rauhottavien alaisena. Toki liikuntasuoritukset vähän kärsi, mutta kyseessä oli ihan lääkärin kanssa sovittu hoito-ohjelma. Liikunnan pitäisi parantaa oloa.

Minä lisäsin siihen päihteet sekaan ja kyllähän se vähän tuuletti ummehtunutta oloa. Jälkikäteen sitten iski ihan tajuton väsymys ja morkkikset, mutta se kuului kuulemma asiaan.

Nyt terveenä en enää harrasta liikuntaa. Ei enää tarvitse. Työssäkäynti riittää hyvin.

Masentuneelle liikunta ja harrastus on hyvä juttu. Pakotat itsesi toteuttamaan jotain suunnitelmaa ja noudatat sekä pidät kiinni suunnitelmasta. Helpottaa kohti työelämää ja työkuntoon pääsyä. Minulla oli sen verran varaa kun on rikas lähisuku, niin oma personal trainer, joka haki kotoa lenkille jne minne ikinä mentiinkin. Myös kilpamatkat hän otti vastuulle, koska ilman sellaista olisin vain jäänyt kotiin lojumaan ja viiltelemään itseäni käsiin. Tarvii jonkun ulkopuolisen joka hakee ja auttaa.

Liikuntakin on apuväline, ei se ole mikään ratkaisu mihinkään. Sama pätee pillereihin ja kaikkeen muuhunkin. On osattava ymmärtää se kokonaisuus ja yritettävä muuttaa omaa elämää ja elämäntapoja. Liikunta voi myös olla pakokeino samalla tapaa kuin alkoholi jos se menee yli. 

Joku fiksu joskus sano että ihminen masentuu siksi että hän on kyllästynyt omaan itseensä, silloin on uudistuttava. Mä en ihan 100% ole tosta samaa mieltä koska mun mielestä masennuksen takana on paljon isommat juuritekijät, mutta tossakin väitteessä on oma pointtinsa. 

Kotona istuminen ei myöskään ole ratkaisu yhtään mihinkään koska ihminen tarvitsee tekemistä pitääkseen oman mentaalipuolen kunnossa. 

Kokonaisvaltainen muutos, vallankumous sisäisesti. Se on ratkaisu. Ja tottakai rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Liikuntakin on apuväline, ei se ole mikään ratkaisu mihinkään. Sama pätee pillereihin ja kaikkeen muuhunkin. On osattava ymmärtää se kokonaisuus ja yritettävä muuttaa omaa elämää ja elämäntapoja. Liikunta voi myös olla pakokeino samalla tapaa kuin alkoholi jos se menee yli. 

Joku fiksu joskus sano että ihminen masentuu siksi että hän on kyllästynyt omaan itseensä, silloin on uudistuttava. Mä en ihan 100% ole tosta samaa mieltä koska mun mielestä masennuksen takana on paljon isommat juuritekijät, mutta tossakin väitteessä on oma pointtinsa. 

Kotona istuminen ei myöskään ole ratkaisu yhtään mihinkään koska ihminen tarvitsee tekemistä pitääkseen oman mentaalipuolen kunnossa. 

Kokonaisvaltainen muutos, vallankumous sisäisesti. Se on ratkaisu. Ja tottakai rakkaus

Itselläni on diagnosoitu vaikea-asteinen masennus, olen ollut lääkityksellä joka on tuonut pienesti helpotusta ahdistuksen oireisiin, mutta masennus on ja pysyy. Olen myös aloittanut salilla käynnin vuosi sitten (1-2krt/vko, jotkut voi sanoa että liian vähän, mutta menen ihan oman voinnin mukaan) ja se kyllä on tuntunut hyvältä saada liikettä kehoon ja sitä outoa olotilaa pois kehosta. Ei se silti minua paranna tästä. 

En tiedä oman masennukseni juurisyitä, mutta toivottavasti psykoterapian kautta löydän sen ja kunnolla pääsen käsittelemään sen. Tässä vaiheessa minua ei haittaa jos masennus on koko loppuelämän kanssani, haluaisin silti ymmärtää sitä.

"Elämä opettaa kulkemaan hiljaa".

Liikunta on lääke. Ei pitäisi olla kellään valittamista, jos hoidat itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta ja pahimpina aikoina treenasin ihan joka päivä. Nykyään riittää sen 4-6 päivää viikosta. Jos en treenaa (tai tee töitä), niin olotilani pahenee.

Luulen sen johtuvan siitä, että jos en jatkuvasti suorita, niin silloin kerkeän ajattelemaan elämääni enemmän, jolloin huonot ajatukset pääsevät esille. 

Tottakait pahenee.  On ollut vaikka mitä remppaa että ei pääse liikkumaan niin tulee masennus kun oppinut touhuamaan.  Mutta suomeksi se on että vitutuskäyrä nousee huippuunsa.  Eli vituttaa niinku pientä oravaa jolta pesäpuu kaadettu.

Liikunta on traumaattista elimistölle. Vastapainoksi elimistö korjaa liikunnan aiheuttamia tuhoja.

Liikunta on samalaista kuin sähköshokkihoito. Sähkön saa napista painamalla, mutta liikuntaan tarvitsee valmentajan.

Masentunut satuttaa itseään, koska se auttaa masennukseen. Liikunta on kärsimystä.

Minäkin kävelin muutaman vuoden kun luin täältä, että liikunta parantaa masennuksen. Paskan marjat, ihan turhaan kulutin kengänpohjia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän erään masentuneen, joka pakenee oloaan harrastamalla kaiken mahdollisen ajan. Liiallinen suorittaminen on pakenemista.

Tunsin tällaisen. Sitten onnettomuuden takia ei voinutkaan enää harrastaa niin meni kaulakiikkuun.

Vastasit minulle ja vastaan takaisin. Mä tykkään tosta että sä sanoit "haluan ymmärtää sitä", koska se on nimenomaan se tärkein asia mitä ihminen voi tehdä. Ei se masennus välttämäti koskaan poistukkaan mutta toi asenne on se oikea nimenomaan. Omia traumoja ja tunnelukkoja pystyy myös hoitamaan paremmin kun ymmärtää mistä on kysymys. Se ymmärrys on kaiken a ja o.  Ymmärrys poistaa myös automaattisesti katkeruuden, mikä taas itsessään helpottaa vaikka se masennus ei lähtisikään mihinkään. 

Voi hyvin <3

T. 31 mies

Vierailija kirjoitti:

Vastasit minulle ja vastaan takaisin. Mä tykkään tosta että sä sanoit "haluan ymmärtää sitä", koska se on nimenomaan se tärkein asia mitä ihminen voi tehdä. Ei se masennus välttämäti koskaan poistukkaan mutta toi asenne on se oikea nimenomaan. Omia traumoja ja tunnelukkoja pystyy myös hoitamaan paremmin kun ymmärtää mistä on kysymys. Se ymmärrys on kaiken a ja o.  Ymmärrys poistaa myös automaattisesti katkeruuden, mikä taas itsessään helpottaa vaikka se masennus ei lähtisikään mihinkään. 

Voi hyvin <3

T. 31 mies

Sori, tää kommentti meni piparilleen, taino vastaus... Mikä näitä lainauksia vaivaa?!?!?!?!

Tarkotus oli vastata tohon kommenttiin missä joku puhui että haluaa ymmärtää omaa masennusta. Hiffaatte pointin. Voikaa hyvin <3

Vierailija kirjoitti:

Vastasit minulle ja vastaan takaisin. Mä tykkään tosta että sä sanoit "haluan ymmärtää sitä", koska se on nimenomaan se tärkein asia mitä ihminen voi tehdä. Ei se masennus välttämäti koskaan poistukkaan mutta toi asenne on se oikea nimenomaan. Omia traumoja ja tunnelukkoja pystyy myös hoitamaan paremmin kun ymmärtää mistä on kysymys. Se ymmärrys on kaiken a ja o.  Ymmärrys poistaa myös automaattisesti katkeruuden, mikä taas itsessään helpottaa vaikka se masennus ei lähtisikään mihinkään. 

Voi hyvin <3

T. 31 mies

Nähtävästi minua siis tarkoitit, kun minä haluaisin ymmärtää omaa masennusta ja sitä että mistä se on tullut ja kumpuaa. Se on totta, se ei välttämättä koskaan poistukaan, sen sijaan sen kanssa oppii elämään vaikka välillä tuleekin niin mahalaskuja, mutta sieltä sitten kiivetään takaisin ylös. Samalla tavalla opetella tuntemaan sitä ja työskennellä, kuten tunnelukkoja ja traumoja. Kaikkia näitä on hyvä oppia tuntemaan ja ymmärtämään, etsimään se toimiva keskitie mikä minulla on etsinnässä vielä. 

Kiitos ja voi sinäkin hyvin 💜

N34

Täällä muuten toimii lainaus ihan päin prinkkalaa. 😂