Kummanlaisen sukunimen mieluummin ottaisitte / antaisitte omalle lapselle?
Kummanlaisen sukunimen mieluummin ottaisitte itsellenne (ja myöhemmin mahdollisesti antaisitte lapsenne): erittäin yleisen mutta neutraalin, esim. Mäkinen, vai harvinaisemman mutta ei erityisen kauniin, tyyliä Pöytty?
Olikohan tuo nyt ymmärrettävästi selitetty. Tämä kysymys siis kumpuaa minun ja mieheni tilanteesta. Olemme menossa naimisiin ja lapsia on toiveissa, ja pitäisi päättää kumman sukunimen otamme perheelle.
Toisella meistä on erittäin yleinen sukunimi (Suomessa top3 yleisyydeltään), joka on "kauneudeltaan" hyvin neutraali. Toisella meistä taas on huomattavasti harvinaisempi nimi (Suomessa noin 100 kpl), joka kuitenkin "kauneudeltaan" on ehkä rumahko. Ei nyt mikään hirveä nimi, mutta ei voi sanoa kauniiksikaan. Keksin tuon esimerkin Pöytty, mikä on mielestäni aika samaa tasoa.
Jonkun uuden sukunimen keksiminen ei ole oikein meidän juttumme, joten tulemme varmasti valitsemaan jomman kumman nykyisistä nimistämme.
Kummanlaisen nimen itse mieluummin valitsisitte itsellenne ja lapsille? Ja miksi?
Kommentit (29)
Semmoisen, jonka osaa ulkomaalainenkin lausua. Ei ääkkösiä, lyhyehkö.
Nyt mammat miettii kuumeisesti kumpi on ap:n sukunimi, jotta voisivat hyökätä sitä vastaan :D
Vierailija kirjoitti:
Semmoisen, jonka osaa ulkomaalainenkin lausua. Ei ääkkösiä, lyhyehkö.
Entä jos kumpikaan ei ole tällainen
Itse pitäisin oman nimeni. Jos kaksoisnimi onnistuu koko perheelle, se voisi olla ratkaisu, mutta ei olisi ongelma olla eri sulunimellä. Lapsille äidin sukunimi.
Kumpi nyt sattuu olemaan sen lapsen isän sukunimi, niin se
En tajua miksi pitäisi olla "ulkomaalaisille helppo lausua, ei ääkkösiä". Oma kieli ja suomalaisuus kunniaan! Prkle.
No kumpikin pitää oman nimensä tietenkin. Lapsille sitten se kauniimpi vaihtoehto.
Harvinaisen, ruman pitäisin ainoastaan jos olisi tunnettu suku.
Sen neutraalin. Rumista sukunimistä tulee helposti kiusaamista koulussa. Eikä kukaan lapsi halua itselleen rumaa sukunimeä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kummanlainen? Outo sana.
Ihan normaali suomen kielen sana.
Mulla oli ennen naimisiinmenoa hankala
-nen päätteinen sukunimi, aika harvinainen. Aina piti useaan kertaan sanoa uudestaan. Ja 90% väärin kirjoitettu joka paikassa Naimisiinmenon myötä otin miehen -nen päätteisen erittäin helpon ja yleisen sukunimen.
Elämäni helpottui huomattavasti näinkin hassusta asiasta.
Ottaisin ehdottomasti sen harvinaisemman sukunimen! Ne häviää muuten maailmasta. Yritä säilyttää jotain perinnettä siinä sukunimessä.
Meillä on tilanne, että meidän sukunimi on noin 20 henkilöllä. Mutta jos katsoo nuorinta sukupolvea, niin siellä on vain yksi poika suvussa ja loput tyttöjä. Jos ne tytöt eivät omaa sukunimeänsä kukaan säilytä naimisiin mennessä ja jätä lapsilleen, niin hyvin luultavaa, että 50 vuoden päästä koko maailmassa on yksi ainut perhe, jolla meidän sukunimi enää.
Hankala sanoa, kun ei tiedä kuinka ruma se harvinaisempi nimi teillä on. Itse lähtökohtaisesti kannatan aina harvinaisempaa nimeä, ellei se ole joku ihan hirveä. Mäkisestä ja Pöytystä valitsisin Pöytyn. Jos se harvinaisempi nimi olisi tyyliä Veripää, niin silloin valitsisin Mäkisen.
Tavallinen nimi, ei mitään rumaa erikoista (joutuu selittämään kirjoitustapaa).