Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako miehen haaveilla parisuhteesta?
27.01.2024 |
Tarinoissa parisuhde on iso juttu; elokuvissa miesmalli saa prinsessansa ja tavallisille miehille uskotellaan, että "löydät vielä jonkun" ja siitä se onni aukeaa, kun on lämmin keho vieressä ja yksinäiset yöt ohi.
Haluaisin esitellä tähän keskusteluun uuden ulottuvuuden ja argumentin: parisuhde ei ole se loppusijoituspaikka, vaan yksi välivaiheista; parisuhde voi johtaa uudenlaiseen turhautumisen ja pahan mielen tilaan tai sitten seksuaaliseen tyytyväisyyden tilaan. Erityisesti lapsettomissa parisuhteissa seksi ja erotiikka on kaikki kaikessa; kaikki muu on joko:
-itseään ujostelevien miesten arastelua ja pelkoa tunnustaa tarpeensa
-naisten manipulointia, jossa nainen sanoittaa miehelle oikeaa seksuaalisuutta ja mies on keskiluokkaisen elämän mahdollistaja vaikka sitten ilman lapsia
On tietysti lohdullista ajatella, että parisuhde olisi se viimeinen sijoituspaikka ja rauhan satama.
Kommentit (6)
Jaa että sitten kuitenkaan ei sais tarpeeksi? Happamia...
Mites ne miehet jotka eivät anna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ote omasta elämästäni 2010-luvun lopulta. Vedin raskaan punttitreenin asunnossani kuumana kesäpäivänä. Muistan kuulleeni kadulta nuorten naisten iloista puhetta ja naurua. Vedin energiajuomaan naamariin ja aloitin toisen treenin, vaikka en ollut nukkunut pitkään aikaan. Tuo oli ehkä elämäni raskain päivä.
Kuusi vuotta tanssia, yli kymmenen vuotta kansalaisopistoa, korkeakouluopinnot, vapaaehtoistyötä ties missä...tuhansia toistoja painojen kanssa ja useita iltoja, kun nälkä kurni mahassa ja kielsin itseltäni syömisen, jotta vatsalihakset erottuisivat paremmin.
Epäilen saattavani kuolla neitsyenä. Olen alle nelikymppinen. Olen jollakin tavalla elänyt kahden ihmisen elämän, mutta mitään seksielämää ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ote omasta elämästäni 2010-luvun lopulta. Vedin raskaan punttitreenin asunnossani kuumana kesäpäivänä. Muistan kuulleeni kadulta nuorten naisten iloista puhetta ja naurua. Vedin energiajuomaan naamariin ja aloitin toisen treenin, vaikka en ollut nukkunut pitkään aikaan. Tuo oli ehkä elämäni raskain päivä.
Kuusi vuotta tanssia, yli kymmenen vuotta kansalaisopistoa, korkeakouluopinnot, vapaaehtoistyötä ties missä...tuhansia toistoja painojen kanssa ja useita iltoja, kun nälkä kurni mahassa ja kielsin itseltäni syömisen, jotta vatsalihakset erottuisivat paremmin.
Epäilen saattavani kuolla neitsyenä. Olen alle nelikymppinen. Olen jollakin tavalla elänyt kahden ihmisen elämän, mutta mitään seksielämää ei ole ollut.
Alkaisin tilanteessasi jo harkitsemaan menemistä merta edemmäs kalaan. Veikkaanpa että ottajia riittää
Mikä ihme tän ketjun postausten pointti on?
Mulle parisuhde on rauhan satama. yhteistä elämää takana 26 vuotta ja toivottavasti vielä toinen samanlainen rupeama edessä, mutta eihän sitä voi tietääi mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieheni ei ole keskiluokkaisen elämän mahdollistaja vaan kannamme kumpikin kortemme kekoon, meillä ei kumpikaan manipuloi toista.. sellaiseen ei ole tarvetta.
Kannattaa haaveilla jos tekee jotakin haaveidensa eteen.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini on normaalimittainen, työelämässä oleva, käy salilla ja kelpaa Mensaan älyn puolesta.
Hänen kumppaninsa oli häntä kuusi vuotta vanhempi nainen, joka lopetti seksin vuosia ennen kuin hän lopulta jätti kaverini. Sen jälkeen kaverini seksisaldo on käsihoito pubiruusulta ja parisuhteen loppumisesta on jo kaksi vuotta. Kaverini kertoo itkevänsä silloin tällöin elämän raskautta ja epäilee, että ei enää löydä ketään.