Onko kenelläkään muulla vaikeuksia erottaa oliko tapahtumat unta vai totta? Usein mietin, olenko nähnyt unta vai oikeasti tehnyt jotain.

Up

Mun mies. On " hieman haastavaa", kun toinen on suuttunut jostain, josta on nähnyt unta. Etsii jotain asiaa, joka pitäisi kuulemma olla jossain tietyssä paikassa, tai ihmettelee, että X ei tiedä käyneensä meillä kylässä... " Miksei radiossa kerrota siitä Venäjän pommituksesta Tallinnan viereen?" Ööö.. no koska sä vaan näit unta siitä.

Nyt noin 50v, on hitaasti alkanut tajuta, että kaikki unessa tapahtunut ei ole tapahtunut todellisuudessa 🙄 ja kysyy ensin multa ennenkuin toimii.

Onneksi näkee unia harvoin ( tai siis muistaa niitä vain harvoin).

eikä tapahdu

Vierailija kirjoitti:

Mun mies. On " hieman haastavaa", kun toinen on suuttunut jostain, josta on nähnyt unta. Etsii jotain asiaa, joka pitäisi kuulemma olla jossain tietyssä paikassa, tai ihmettelee, että X ei tiedä käyneensä meillä kylässä... " Miksei radiossa kerrota siitä Venäjän pommituksesta Tallinnan viereen?" Ööö.. no koska sä vaan näit unta siitä.

Nyt noin 50v, on hitaasti alkanut tajuta, että kaikki unessa tapahtunut ei ole tapahtunut todellisuudessa 🙄 ja kysyy ensin multa ennenkuin toimii.

Onneksi näkee unia harvoin ( tai siis muistaa niitä vain harvoin).

Unen ja valveen sekoittaminen voi olla merkki dementiasta, joten kannattaa seurata tilannetta.

Joskus se tulee nuoremmillekin.

Itsellä oli tuota, kun oli kovaa stressiä. Meni todellisuus ja unet sekaisin, näin unta siis ihan mahdollisista asioista jotka olisivat voineet tapahtua.

Tuli tästä mieleen eräs kaveri joka oli raivoissaan miehelleen, kun oli itse nähnyt unta miten mies pettää häntä. 

Det är ganska lätt att skilja på dem. Ens drömmar är rätt livliga och passar inte riktigt in i denna värld, varför man trivs med dem.  Livet i sin tur är mera förutsägbart.

Jos päällä oon kova kipulääkitys hermosäryn vuoksi, mulla menee unet ja todellisuus sekaisin. Onneksi kuitenkin harvoin.

Toisinaan.

Se on ollut aika pelottavaa, kun joutunut miettimään että onko esim. käynyt jonkun keskustelun vaiko ei tai onko jollekin nyt sattunut jotain. Sen jälkeen jotenkin todella vainoharhainen olo jonkin aikaa. 

Onneksi näin käy todella harvoin. Ei edes joka kuukausi. 

Olen unissani käynyt pitkän keskustelun henkilön kanssa, jonka todellisuudessa tunnen vain ulkonäöltä. Herätessäni oli tosi outo olo, mutta toki ymmärsin, että kaikki oli vain unta. Joskus huvittaa, kun näen ko. hlön jossain, oli nimittäin niin outo "keskustelu".

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan.

Se on ollut aika pelottavaa, kun joutunut miettimään että onko esim. käynyt jonkun keskustelun vaiko ei tai onko jollekin nyt sattunut jotain. Sen jälkeen jotenkin todella vainoharhainen olo jonkin aikaa. 

Onneksi näin käy todella harvoin. Ei edes joka kuukausi. 

Itsellä ollut samaa. Olen ollut tuolloin tosin kovan paineen alla ja joku asia jäänyt päähän kummittelemaan. Tuohan on lievä dissosiaatiohäiriö eli todellisuus sekoittuu fiktioon, liittyy aivojen suojamekanismiin joka suojaa kun on kokenut jonkin psyykkisesti raskaan tilanteen. 

Näen vain pitkäveteisiä painajaisia

Joskus näin painajaisia joissa tein vaikka mitä törkeitä väkivaltarikoksia ja pakenin poliisia. Hetken aikaa heräämisen jälkeen ahdisti kunnes tajusi että se olikin vain unta.

Minulla oli tällaista kun söin SSRI lääkettä. Nykyään ei enää, kun olen aikaa sitten jo lopettanut sen läkkeen. Unet oli hyvin eloisia silloin. 

Kyllä mulla on joskus. Aika harvoin ja on ollut läpi elämän, joten tuskin on oire dementiasta.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli tuota, kun oli kovaa stressiä. Meni todellisuus ja unet sekaisin, näin unta siis ihan mahdollisista asioista jotka olisivat voineet tapahtua.

Tuli tästä mieleen eräs kaveri joka oli raivoissaan miehelleen, kun oli itse nähnyt unta miten mies pettää häntä. 

Kerran, kun olin kovin ahdistuneessa mielentilassa, koin juuri ennen nukahtamista, että ongelmani ratkesi. Nukuin levollisesti sen yön. Mutta aamulla herättyäni tajusin, että se oli ollut vain unta. Olin pettynyt. Olin silti saanut nukutuksi hyvin sen yön ja jaksoin selvitellä sitä ongelmaa. Alitajunta oli armollisesti huijannut minua minun omaksi parhaakseni.

Mulla on näitä ajoittain. Erityisesti jos nukun "liikaa" niin unet ja todellisuus sekoittuu, eli en ole hereillä ollessa varma tapahtuiko joku oikeasti vai näinkö vain unta. Yleensä ne asiat ovat kuitenkin sellaisia että sen erottaa siitä vaikka tosissaan miettii että tapahtuiko se vaiko eikö. Epäilen että samoin mulla nämä liittyy joko liialliseen stressiin tai sitten johonkin masennuksenpoikaseen jota pakenen liikanukkumiseen.

Mulla on pitkin elämää käynyt useamman kerran niin, että herään aamulla vakuuttuneena, että pystyn spagaatiin. Tieto on ollut niin varma, että on ollut pakko koittaa, kun on samaan aikaan hyvin kuitenkin muistissa, että olen jäykkä kuin mikä. Nyt sitä unta ei ole tullut vuosiin, ja tiedän jo mitä ajatella, jos se taas tulee. 

Sen sijaan kroonisessa stressissä minulla alkaa mennä sekaisin, mitä olen tehnyt ja mitä olen suunnitellut tekeväni, ja mikä on jäänyt kesken. Pahimmillaan olisi syytä pitää kirjaa, johon ruksaan merkatuksi aloitetut, kesken olevat ja valmistuneet. Voi olla, että osan noista olen tehnyt unessa valmiiksi, ja osan vain olen luokitellut pois tehtävien listalta, koska olen alkanut niitä tehdä. Muistiin ei kuitenkaan ole jäänyt sitäkään, miksi homma keskeytyi. Ymmärrän sen vasta sitten, kun alan tehdä sitä uudelleen, ja voi olla, että este on edelleen olemassa, enkä voi siihen nytkään vaikuttaa. Todella turhauttavaa.

Pikku vinkki unennäkijöille:

Paina mieleesi ennen nukkumaan menoa, että katsot käsiäsi unessa. Voi se olla jokin muukin asia, mikä on helposti ulottuvilla ja aina mukana. Kun hoet itsellesi tätä sanomaa joitakin kertoja, viesti jää alitajuntaasi. Kun sitten näet unta ja muistat katsoa vaikkapa niitä kämmeniäsi, niin tajuat olevasi unessa.

Pikku hiljaa harjaannut heräämään uniisi ja muovaamaan niitä toivomaasi suuntaan.

Nyt en enää muista sitä unta, mutta kerran nolasin itseni työpaikalla kun puhuin näistä tapahtumista muina miehinä ja olin hämmästynyt kun työkaveri ei ollut kuullut tapahtumasta mitään. Kun kukaan muukaan ei ollut niin vähitellen oli pakko alkaa ajatella että olenko sitten nähnyt unta.

Sitten on tapaus lapsuudesta etten vielä tänä päivänäkään tiedä oliko oikeasti unta vai ei. Vasta nyt 50 v oon alkanut ajatella että jos se olikin unta.

Ei ole. Unessa ei ehkä aina ole varma mikä siellä on totta, joskus. Hereillä kaiken erottaa. Vaikka jotkut sanovat että elämä on kuin unta. Ehkä olen hyvin maadoittunut ja osaan maadoittaa. Mutta matrix teoria on mielenkiintoinen.