Sanoin lasta vammaiseksi

Sanoin, että vamman takia ei pärjää missään ja on jatkuvasti tuettuna. 

Kamala loukkaus.Sehän on sinulta perinyt geenit. 

Jos voisin ottaa sanat takaisin, mutta en voi. Lapsella on muutenkin huono itsetunto. 

Vierailija kirjoitti:

Kamala loukkaus.Sehän on sinulta perinyt geenit. 

Nimenomaan. Sitähän sanoin. Väsyneenä sanoin. 

Jos haluat voit pyytää anteeksi. Tehtyä ei voi muuttaa

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat voit pyytää anteeksi. Tehtyä ei voi muuttaa

Olen monta kertaa pyytänyt anteeksi. Mutta aina muistuttaa siitä. Jätti haavan. Koska hän on vammainen, niin ei pärjää elämässä. On heikompi kuin muut. 

Tottahan se on. Eikö lapsille enää voi kertoa totuutta? Voi sanoa, että hänellä on tällainen synnynnäinen asia, johon hän itse tai te vanhemmat ette voi vaikuttaa ja se voi näkyä niin, että on joissain asioissa toisia heikompi. Sitten pitää vaan harjoitella enemmän ja tehdä asioita omalla tasollaan ja löytää ne omat vahvuudet siinä asiassa sekä toisaalla. Tähän sitten kehuu niitä lapsen vahvuuksia.

Tollanen valehtelu et fyysisesti vammainen ja terve nuori on samalla tasolla vaikka urheilussa tai aivoissa oleva vamma vs tavalliset aivot ydinfysiikassa on huijausta ja eiköhän se nuori sen itsekin tiedä. 

Väsyin, kun olen yrittänyt tukea vasta kaikin keinoin. En vain aina jaksa. Lapsella monia sairauksia. Elämä on raskasta. Lisäksi itsetunto-ongelmia. En halua elätellä lapsessa turhia kuvitelmia, vaan ajattelevan realistisest elämästä. 

No jos on vammainen niin on vammainen, mitä sitä anteeksi pyytämään. 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on. Eikö lapsille enää voi kertoa totuutta? Voi sanoa, että hänellä on tällainen synnynnäinen asia, johon hän itse tai te vanhemmat ette voi vaikuttaa ja se voi näkyä niin, että on joissain asioissa toisia heikompi. Sitten pitää vaan harjoitella enemmän ja tehdä asioita omalla tasollaan ja löytää ne omat vahvuudet siinä asiassa sekä toisaalla. Tähän sitten kehuu niitä lapsen vahvuuksia.

Tollanen valehtelu et fyysisesti vammainen ja terve nuori on samalla tasolla vaikka urheilussa tai aivoissa oleva vamma vs tavalliset aivot ydinfysiikassa on huijausta ja eiköhän se nuori sen itsekin tiedä. 

Niin. Koitan niin kovasti, että lapsi olisi samalla viivalla kuin muut. Ollaan puhuttu tästä -paljon. Hänen pitää yrittää enemmän. 

Mietin vain, vaadinko liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan se on. Eikö lapsille enää voi kertoa totuutta? Voi sanoa, että hänellä on tällainen synnynnäinen asia, johon hän itse tai te vanhemmat ette voi vaikuttaa ja se voi näkyä niin, että on joissain asioissa toisia heikompi. Sitten pitää vaan harjoitella enemmän ja tehdä asioita omalla tasollaan ja löytää ne omat vahvuudet siinä asiassa sekä toisaalla. Tähän sitten kehuu niitä lapsen vahvuuksia.

Tollanen valehtelu et fyysisesti vammainen ja terve nuori on samalla tasolla vaikka urheilussa tai aivoissa oleva vamma vs tavalliset aivot ydinfysiikassa on huijausta ja eiköhän se nuori sen itsekin tiedä. 

Vähän eri asia sanoa tuo asia vihaisena lapselle. Etkö sitä ymmärtänyt? Tuo sanottiin niin että toinen loukkaantui.

Vierailija kirjoitti:

No jos on vammainen niin on vammainen, mitä sitä anteeksi pyytämään. 

Ehkä taustalla painaa jokin oma syyllisyys. Jos olen tehnyt jotain väärin. Vaikka tiedän, että en ole. 

Vierailija kirjoitti:

Väsyin, kun olen yrittänyt tukea vasta kaikin keinoin. En vain aina jaksa. Lapsella monia sairauksia. Elämä on raskasta. Lisäksi itsetunto-ongelmia. En halua elätellä lapsessa turhia kuvitelmia, vaan ajattelevan realistisest elämästä. 

Sinun on vanhempana kasvatettava lapsen huonoa omaa itsekuvaa.Jos et siihen pysty voitko saada osa aikapaikan jostain kasvatuskodista ,jossa asiat toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsyin, kun olen yrittänyt tukea vasta kaikin keinoin. En vain aina jaksa. Lapsella monia sairauksia. Elämä on raskasta. Lisäksi itsetunto-ongelmia. En halua elätellä lapsessa turhia kuvitelmia, vaan ajattelevan realistisest elämästä. 

Sinun on vanhempana kasvatettava lapsen huonoa omaa itsekuvaa.Jos et siihen pysty voitko saada osa aikapaikan jostain kasvatuskodista ,jossa asiat toimii. 

 

Omakin itsetunto on heikko sattuneista syistä. Ei ole sellaisia kasvatuskoteja. Lapsi on monin tavoin ihana lapsi. Mutta on haasteita. Olen uupunut arjesta. Koitan jatkuvasti aktivoida ja tsempata lasta. Väsyn tähän. Olisi kiva, jos jokaista lapsen tekemistä ja harrastusta ei tarvitsisi jännittää, että miten pärjää. 

Lapsella siis kaikkien muiden ongelmien lisäksi toiminnanohjaamisen vaikeus. Tarvitsee apua ja tukea. 

Kuulostaa siltä, että SINÄ ap tarvitset apua ja tukea enemmän kuin lapsesi. Taidat olla aivan kuitti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat voit pyytää anteeksi. Tehtyä ei voi muuttaa

Olen monta kertaa pyytänyt anteeksi. Mutta aina muistuttaa siitä. Jätti haavan. Koska hän on vammainen, niin ei pärjää elämässä. On heikompi kuin muut. 

Uhriutuu. Jotkut ihmiset ovat niin sisäisesti ilkeitä ja katkeria että muistuttavat jokaisesta pienestäkin virheliikkeestä niin kauan kuin pystyvät. Aivan kamalaa koko ajan joutua varomaan sanojansa sekä kävelemään munankuorilla. Varo ettei ala puhumaan sinusta pahaa sekä valheita ympäri kyliä. Tsemppiä!

No onhan tuo aika paha. Isäni tapasi riidan tullessa aina sanoa minua tyhmäksi, en koskaan loukannut häntä takaisin ja menin huoneeseeni itkemään. Vuosia myöhemmin huomasin että miesmakuni oli samanlainen. Riidan aikana kuulin että olen tyhmä. Tai kuulin sitä jopa ihan ilman riitojakin eksältäni. Nykyään ihanan miehen kanssa joka ei ole haukkunut sanallakaan. 

 

Haukkumisella lastaan/kumppaniaan/ystäväänsä tyhmäksi/vammaiseksi/idiootiksi on vaikutuksensa. Varsinkin varhaisessa nuoruudessa ja lapsuudessa. Kdentiteetti muodostuu silloin. Lisäksi käytösmallit opitaan silloin. Kun isä haukkuu tytärtään tyhmäksi, tytär oppii hyväksymään itseensä kohdistuvan mollaamisen ja hyväksyy todennäköisemmin sen myös tulevilta kumppaneiltaan. 

 

Pyydä anteeksi ja tee selväksi että ketään ei saisi sanoa vammaiseksi. Kerro että ylitit rajan äläkä puolusta itseäsi. Vain niin voit ajan kanssa parantaa haavan jonka lapsesi sai.

Itsellä ilkeä isä ja olen jäänyt yksin , en siis ole suhteessa.Oma valinta.Ottajia olisi mutta arkaieln. Kyllä nuo lapsuuden traumat jää ikuisiksi. 

Meidän suvussa oikeen sievä vähän vammainen lapsi.Ei muuten olisi vaikeaa, mutta kun åitinsä ja isoåitinsä koko ajan tuputttaa että ei lasta voi lähettää tädin kanssa katsomaan teatteria, ei lasta voi viedä luistelemaan jne jne. Koko ajan antavat lapsen tuntea itsensä heikommaksi!Ja päälle päin ei näy mitään.