Ahdistuneisuus sosiaalisista tilanteista ja mahdollinen neuroepätyypillisyys

Avaan vähän taustoja, eli kärsin aikoinaan kiusaamisesta koko peruskoulun ajan lukion loppuun asti, ja luulin pitkään et se oli mun vika, ja ajoittain vielä oon aatellut näin. Olen 21-vuotias, joten lukioajoista ei oo niin pitkä aika. 

 

Huonoista kokemuksesta huolimatta Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja olla hyvällä asenteella. Silti ahdistaa välillä, sanonki uusien ihmisten seurassa jotain väärin, ja osaanko sosiaaliset säännöt, vai sanonko jotain väärin ja mut leimataan. Oon tosi yliajatteleva ja pelkään ettei mua hyväksytä ja ettei ole tilannetajua uusien ihmisten kanssa.

 

Haluan olla oma itseni ja kavereiden kanssa pitäisi pystytä olla rennosti, eikä olla varomassa omia sanomisia vaan että voi vapaasti puhua aiheesta kuin aiheesta. Eli oon siinä kahden vaiheilla, filtteröinkö omaa persoonallisuutta vai olenko oma itseni, koska en halua käyttää aikaa ihmisiin keille en kelpaa sellaisena kun oon. Tottakai tilannetajua pitää olla, sekä olen yleisesti ottaen muita kohtaan huomaavainen ja kohtelias, enkä kiusaa muita tai levitä perättömiä juoruja.  

 

Olen aatellu olevani autistinen tjsp, koska oon joskus ollu tosi hyvä kiusaamisenkohde enkä osannut joitain sääntöjä, enkä huomannut jos musta ei pidetty vaan annoin heidän pitää mua löysässä hirressä.