Hei, te yli 40v joiden lapsiluku täynnä.

Ei silti, mutta lapsiluku oli jo täynnä ennen syöpää ja sitä seurannutta hoitoja ja kohdunpoistoa.

Ja hain sterilisaation. Mistä sen tiesin? Mistä nyt mitään koskaan varmasti tietää, tiesin vaan.

ja mulla on aivan riittävästi työtä näidenkin lasten kanssa. Yksi on kehitysvammainen ja toiseksi nuorin on todella villi. Riittää kiitos!

Pahoittelut vaan.Itse olen vasta 35v ja mietin milloin olisi kolmannen aika.

ja näin tapahtuikin.

Lapsiluvun rajoitti sektiot, kolmea enempää ei kestänyt leikata, joten sitä en pystynyt itse valitsemaan.

yksi riitti mulle. Elämä on mallillaam tämän yhden lapsen kanssa.

t: 41 v, neljän äiti, kuopus 3 kk

Neljännen lapsen jälkeen tiesin että meidän perhe on täysi. Olo oli hyvä vaikka surullinen kun laitoin vauvan vaatteita pois.

Suruissani olen ja masentaa ja varmaan kohta muutun kamalaksi katkeraksi akaksi.



Kaksi lasta on ja liuta keskenmenoja.

Ja toinen syy on se, että en halua enempää lapsia kuin nämä kaksi. Kaksi on hyvä.

Ei mitään maailmoita mullistavaa. Sain eskoiseni 36 vuotiaana ja toisen 41 vuotiaana. Elämä hymyilee ja tuntui vaan, että tämä on nyt tässä:)

Nyt olen 49 ja yhä edellen tyytyväinen tekemääni päätölseen. Ihania nuo kaksi, maailman ihaninta lasta!

olisin vielä yhden halunnut, onneks mies sai puhuttua järkeä päähän. näin on hyvä.

lapsia tehdään maksimissa kaksi. Esikoisen jälkeen pohdittiin vielä miehen kanssa, riittäisikö yksi, mutta päätettiin kuitenkin tehdä toinenkin. Sitten vaan lapsiluku oli täynnä eikä olla ikinä edes harkittu kolmatta.



Lapset ovat ihania ja rakastan niitä todella paljon, mutta halusin sen kokoisen perheen, että esim. yhdessä reissaaminen sujuu helposti ja asuntoonkin vielä mahdutaan.

Sen jälkeen olen ollut rauhallinen asian suhteen, enkä ole "halunnut" enempää lapsia. Nyt on oikein hyvä =)! Ja sekin, että synnytykset ovat olleet aina ei-normaaleja; viimeisestä jäi pelko. Enkä haluaisi enää valvoa öitä ja päiviä lasten kanssa :), vaikka niin ihania ovatkin! Mut nyt on pikkulapsettoman elämänvaiheen vuoro mulla.

ja olin varma että nyt riittää. Mies kuitenkin ylipuhui (onneksi) vielä neljänteen. Kuopus syntyi ollessani 34v. Mies onkin nyt sitten yrittänyt vielä yhteen suostutella nämä 6v, mutta tämä päätös piti. Vaikka olen iloinen, että 4:s tuli tehtyä, niin nyt 40v 4:n lapsen äitinä, joista vanhin nyt murrosiässä ja nuorin aloittaa ensi syksynä koulun, olen helottunut, että toisesta päästä helpottaa, kun isompien kanssa taas uudet murheet edessä.



Hyvä näin :)