Lue keskustelun säännöt.
Vauva enemmän iskän perään
19.01.2024 |
Heippa!
Ajatuksia/näkökulmia kaipailisin, jos jollakulla ollut samakaltaista tilannetta?
Meillä tyttö 10kk ja iskä jäänyt kotiin, kun minä (äiti) palasin töihin. Nyt sitten havaittavissa, että iskä kelpaisi paremmin; iskän syliin hakeudutaan, iskälle näytetään temput jne. Vaikka olisin juuri saapunut töistä, saattaa tyty silti roikkua isin puntissa.
Imetän aamuisin ja iltaisin edelleen. Tyttöni on kuitenkin aina hurjan iloinen kun saavun töistä ja iltaisin kanssani jäädessään huiskuttaa hilpeänä iskälle eli jää mielellään äitinkin kanssa kahden, jos iskä menee esim harrastamaan jotain.
Joskus tyttöni tekee sitä, että tullessani ei esim kauheasti ota silmäkontaktia minuun tai jos isä tuo töihin joskua maidolle niin ei juuri katso silmiin, vaan ihmettelee ennemmin ympäristöä.parin tunnin päästä taas normaalisti hymyilee ja leikkii jne
Pitäisikö olla huolestunut? En oo koskaan kuullut että iskä olisi ensisijainen kiinnittymisen kohde, jos äiti ollut kuvioissa alusta asti ja varmasti kyllä ollut läsnä. Esim kavereiden mielestä ei varmasti voi olla kiintymyssuhde probleemaa, kun olen niin lämpöinen äiti ollut ja läsnäoleva enkä mikään puhelimen tuijottaa. Mutta mitä tämä on, sydän (oma) särkyy
Illat pyhitän kokonaan tytölleni, olen hänen kanssaan koko ajan ennen nukkumaanmenoa.
Miten voisin tukea suhdetta niin että palaisi siihen mitä oli..? Niin ja öisin tietty nukkuu vieressä ja hakeutuu ite äipän viekkuun
Kommentit (19)
Se oliskin ihanaa, mutta iskä haluaa pitää omat osuutensa vanhempainvapaasta ja sen haluan tietenkin suoda. Molemmat meistä ei voi jäädä kotiin, koska leipä on tiukassa. Siispä näin. No, täytyy vaan jatkaa tiivistä yhdessäoloa illat niin että tyttö tietää että rakkautta piisaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ei se lapsi sinua unohda eikä inhoa. Ole iloinen että voit lapsen jättää huoletta isänkin hoiviin. Heille tulee hyvä suhde. Äiti on tytön elämässä kuitenkin aina ykkönen.
Onko tuolla oikeasti väliä. Lapsella kaks rakastavaa vanhempaa joihin voi kiintyä. En näe ongelmaa. Yleensähän asia on toisin päin että äiti on ykkönen, mitä jos ne kaikki isät olisivat tästä pahoillaan? Lapsi on kuitenkin ihan yhtä paljon molempien lapsi.
Musta tuntui että mun tyttö ei ollut ollenkaan minusta kiinnostunut vauvana. Katseli ihan kaikkea muuta mieluummin. Taisin olla vaan itsestäänselvyys :D nyt on vähän reilu 2v enkä saa hetken rauhaa "äiti, äiti, äiti" hokemalta ja perässä kulkemiselta :)
Tyttösi käytös kuulostaa ihan normaalilta, noin pienellä on kuitenkin aina jompi kumpi vanhemmista se kenen perään ollaan. Lapsi kuitenkin jää mielellään sinunkin kanssa kaksin ja on iloinen nähdessään sinut. Olisin huolissani, jos tyttö näin ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit on niuhompia ja isit hauskoja.
Apn tilanteessa olisin tyytyväinen. Miltä tuntuisi lähteä töihin jos lapsi jäisi huutamaan perään. Tuohan on unelma tilanne että lapsella on hyvä suhde molempiin vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apn tilanteessa olisin tyytyväinen. Miltä tuntuisi lähteä töihin jos lapsi jäisi huutamaan perään. Tuohan on unelma tilanne että lapsella on hyvä suhde molempiin vanhempiinsa.
Kyllä just näin. Äitikin pääsee joskus vapaalle kun isällä on hyvä suhde lapseen. Ja miten ihanaa että tyttölapsi saa hyvän isäsuhteen. Vuosikymmeniä on tytöt jääneet isän läsnäolosta paitsi. T.eri.
Isät osaa tehdä hauskoja ilmeitä ja temppuja 😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon kaikille myötäelävistä ja lohduttavista kommenteista! Jotenkin nolo surra tällaista (kai tämä mustasukkaisuutta/epävarmuutta sitten on?)mutta kai sitä pelkää tehneensä jotain väärin, vaikka en tiedäkään että mitä.
Oon myös miettinyt sitä, että voiko/osaako tämän ikäinen vielä ns. osoittaa mieltään? Tai voiko vauva edelleen luulla olevansa osa minua? Eli ei edes tajua kaivata minua?
Ja voiko silti olla niin, että kiintymyssuhteemme on kehittynyt normaalisti ja nyt hän kiinnittyy myös muihin.? Psykologia paikalla?
Kenelläkään lähipiirissä ei ole ikinä mennyt näin..
Voi luoja mikä ongelma. Miten aikuinen ihminen voi olla noin lapsellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsesi pitäisi itkeä koko päivä isän kanssa vain siksi, että sinä et ole paikalla? Ihan kamala ajatella, miten lapsesta tehdään elämää suurempi asia, anna hänen olla oma itsensä eikä sinun jatkeesi.
Lapsi yleensä kiintyy enemmän jompaan kumpaan vanhempaan. Jompi kumpi häviää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pieni tyttö tiedä että on väärin olla kiintynyt isään. Hän hakeutuu sen seuraan kuka sillä hetkellä tuntuu tutuimmalta. Eikö olisi kamalaa jos hän itkisi kaiket päivät sinun perääsi vain koska olet äiti?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos paljon kaikille myötäelävistä ja lohduttavista kommenteista! Jotenkin nolo surra tällaista (kai tämä mustasukkaisuutta/epävarmuutta sitten on?)mutta kai sitä pelkää tehneensä jotain väärin, vaikka en tiedäkään että mitä.
Oon myös miettinyt sitä, että voiko/osaako tämän ikäinen vielä ns. osoittaa mieltään? Tai voiko vauva edelleen luulla olevansa osa minua? Eli ei edes tajua kaivata minua?
Ja voiko silti olla niin, että kiintymyssuhteemme on kehittynyt normaalisti ja nyt hän kiinnittyy myös muihin.? Psykologia paikalla?
Kenelläkään lähipiirissä ei ole ikinä mennyt näin..
Onko lähipiirissäsi mennyt myöskään niin, että isä on jäänyt hoitamaan vauvaa kotiin noin pienenä? Hyvinhän teillä on asiat!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi yleensä kiintyy enemmän jompaan kumpaan vanhempaan. Jompi kumpi häviää aina.
Tai sitten molemmat voittaa. Eri ikävaiheissa myös eri vanhempi voi olla ykkösenä. Tai äidin kanssa jaetaan jotkut jutut, isän kanssa toiset. Eihän se mikään kilpailu ole.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mikä ongelma. Miten aikuinen ihminen voi olla noin lapsellinen?
Ymmärrän katsontakannan.. mutta vastuu huolettaa. Tuntuu että ympärilläni muut vauvat itkevät äitiensä perään kovasti ja mietityttää että onhan kaikki mennyt kuten pitääkin. ja itselläni taitaa olla eroahdistusta, koska olimme kuitenkin vauvani kanssa ennen töiden alkua 24/h.
Myös jos itsellä on jäänyt turvallinen kiintymyssuhde lapsuudessa muodostumatta, tuntuu se todella tärkältä lahjalta antaa omalle lapselleen,jota rakastaa syvästi.
Kiitos kommenteista, näen asiat nyt laajemmin. Olette oikeassa, itsekin olen jäänyt isän huomiotta lapsena, ihan siksi että isäni kuoli.
Saan kyllä olla todella onnellinen tyttöni puolesta, että iskä on turvallinen ja rakas.
Ni mitä oletit? Lapsi kiintyy siihen enemmän jonka seurassa on päivän. Tuo paranee vain jos sinä jäät kotiin ja mies menee töihin.