Lue keskustelun säännöt.
En vaan osaa ajatella, että saisin vielä toisen lapsen
14.12.2010 |
siis olenko vielä jossain lapsensaantishokissa, vai mikähän on, kun "vauva" jo puolitoistavuotias, ja silti ei päähän mahdu ajatus toisesta lapsesta. Siis en ajattele, etten jaksaisi ja olisi kamalaa, vaan siis että olisi tuon lapsen lisäksi joku muu, jota olisi mahdollista rakastaa yhtä paljon? Miten sitä riittäisi huomiota kahdelle yhtä paljon? Ja sitä rakkautta? Pohdinko hulluja?
Kommentit (5)
mutta ei rakkaus ole mikään vakiokönttä joka pitää jakaa tasan ja mitä enemmän lapsia sitä vähemmän jokainen saa vaan sitä tulee joka lapsen mukana lisää.
kyllähän yksi lapsikin on ihan hyvä ja tarpeeksi jos se teidän perheelle sopii
yksilöllistä huomiota sisarukset saa varmasti vähemmän mutta sitten heillä on puolestaan se sisaruussuhde mitä ainokaisilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on silkkaa biologiaa. Sitten kun se toinen (ja kolmas ja neljäs...) syntyy, riittää sitä rakkautta ja huomiota molemmille. Rakkaus vain kasvaa ja lisääntyy. Parasta on nähdä mikä rikkaus sisarukset toisilleen ovat. Monella tavalla, jota me vanhemmat emme edes ymmärrä.
siis olenko vielä jossain lapsensaantishokissa, vai mikähän on, kun "vauva" jo puolitoistavuotias, ja silti ei päähän mahdu ajatus toisesta lapsesta. Siis en ajattele, etten jaksaisi ja olisi kamalaa, vaan siis että olisi tuon lapsen lisäksi joku muu, jota olisi mahdollista rakastaa yhtä paljon? Miten sitä riittäisi huomiota kahdelle yhtä paljon? Ja sitä rakkautta? Pohdinko hulluja?
Kyllä se rakkaus yleensä riittää kahdellekin, huomio nyt väkisinkin vähän vähenee.
Itsekin pohdin kaikenlaista toista lasta halutessani. Uskaltauduttiin sitten se toinen tekemään, nyt tuntuu että tää on aina ollut tällaista :)
Se on silkkaa biologiaa. Sitten kun se toinen (ja kolmas ja neljäs...) syntyy, riittää sitä rakkautta ja huomiota molemmille. Rakkaus vain kasvaa ja lisääntyy. Parasta on nähdä mikä rikkaus sisarukset toisilleen ovat. Monella tavalla, jota me vanhemmat emme edes ymmärrä.
siis olenko vielä jossain lapsensaantishokissa, vai mikähän on, kun "vauva" jo puolitoistavuotias, ja silti ei päähän mahdu ajatus toisesta lapsesta. Siis en ajattele, etten jaksaisi ja olisi kamalaa, vaan siis että olisi tuon lapsen lisäksi joku muu, jota olisi mahdollista rakastaa yhtä paljon? Miten sitä riittäisi huomiota kahdelle yhtä paljon? Ja sitä rakkautta? Pohdinko hulluja?
Ei vain ainakaan vielä ole toisen lapsen aika. Pieni on pieni pitkään. Ehkä joskus tulee uusi vauvakuume. Minulle on tullut neljä kertaa 3-4 vuoden välein.